Minä olen läski johtaja. Ja kun olen läski, teen selkeästi huonompaa tulosta asiakkaiden kanssa sekä saan vähemmän hyvää aikaan ympäristössäni kuin ollessani fyysisesti hyvässä ja ”timmissä” kunnossa. Minulla on tästä vain noin 25 vuoden omakohtaista kokemusta ja tilastoa. Nyt on tullut aika se tunnistaa, tunnustaa ja oksentaa ulos.

Mitä sitten vaikka olen läski, sanoo ”hiilariminäni” samalla kuin mätän sämpylää naamani huoltsikallla matkalla asiakaspalaveriin. Olen kiireinen, muka tehokas ja teen huonoa tulosta taas kerran. Minun pitäisi hävetä, mutta turrutan senkin tunteen painamalla lujempaa töitä ja tunkemalla hiilareita tolkku kaupalla naamaan. Viikonloppuisin palkitsen itseni pitkillä unilla, saunomisella, parilla kolmella kaljalla, pizzalla, hampurilaisella tai millä tahansa muulla rasvaisella ruualla. Maanantaina olen enemmän poikki kuin edellisenä maanantaina. Tiedän ja tunnen kehossani, että minun pitää muuttua, ottaa itseäni niskasta kiinni ja lopettaa alamäki taas kerran. Mutta kun en jaksa. Matka jatkuu vaan ja haaveilen taas päivästä kun aloitan laihduttamisen. Katson peiliin päivittäin ja totean päässäni, että tähän on taas tultu: ”Minä olen läski!”

Pullukka

Minä viime kesänä 99,2 kg

Tämä samainen on tapahtunut elämässäni viimeisen 25 vuoden aikana karkeasti yli kymmenen kertaa. Ainoa asia mikä muuttuu on se, että jokainen kerta katsoessani peiliin, näen edessäni entistä vanhemman läskin. Yritän käydä ja käynkin treeneissä pari kertaa viikossa. Lenkilläkin tulee laahustettua se kaksi kertaa viikossa ja silti paino vaan nousee. Ja kirsikkana kakun päällä minä hidastun, kangistun sekä vielä harmaannun.

Viimeisin puserrus alkoi viime kesänä 2014, kun hyppäessäni vaa’alle pysähtyi se lukemaan 99,2 kg. Pituutta minulla on siis kokonaiset 175 cm. Olin kunnon läski ja väsynyt ja päätin, että nyt on aika tehdä asialle jotain.  Hetki tuon jälkeen ilmoitinkin jo Facebookissa kaikille tutuille, että 20 viikkoa ja 20 kiloa pois sekä juoksen maratonin puolikkaan Barcelonassa helmikuussa 2015.

Työ Hannu

Marraskuun 14. Paino alkaa olla kohillaan ja juoksukin jo rullaa.

Siitä alkoi kova laihduttaminen sekä superjohtajuus. Fiilis parani heti, ryhti koheni vähintään muutaman sentin, ruokavalio muuttui, alkoholi jäi pois, juokseminen ja ylipäätänsä arki alkoi taas maistua. Kun 20 viikkoa oli kulunut, painoni oli pudonnut 20 kiloa. Samaisena aikana työtahtini oli tehokas, tulokset töissä huikeita suhteessa aiempaan ja yksityisasiatkin menivät loistavasti.

Sittemmin se on iskenyt taas. Jälleenkerran minusta on tullut läski! Helmikuussa kävimme porukalla juoksemassa puoli maratonin Barcelonassa ja siitä sitten juhlat alkoivat. Hiilareita on myös sen jälkeen mätetty urakalla ja työn tulokset ovat ehkä laadullisesti siedettävällä tasolla. Työmäärä on kuitenkin pudonnut dramaattisesti. Millään en enää jaksa samaa tahtia. Painoa on tullut parissa kuukaudessa jo 10 kiloa lisää ja pahalta näyttää jatkokin, kun en vaan jaksa painaa. Selvitäkseni päivistä tarvitsen päiväunia ja jäänkin nykyään 1-2 päivää viikossa etätöihin Lahteen. Silloin saan hoideltua rauhassa paperitöitä ja vedettyä päikkäreitä.

Maraton Hannu

Barcelonassa helmikuussa 2015

Tiedän, mitä minun pitää tehdä, mutta tarvitsen siihen taas kerran jostain sysäyksen. Olen läski johtaja ja avoimesti tunnustan nyt, että en jaksa yhtä paljon kuin jaksoin ollessani kunnossa.

Sorry loistavat kollegani! Tulen taas pian perässä.

Kirjoittanut,

Hannu Mänty

Hannu on itse 50-vuotias ja toinen InHunt Groupin perustajista sekä nykyinen hallituksen puheenjohtaja. Hannu on ollut tj:nä myös huonekaluteollisuudessa, erikoistavarakaupassa ja -palveluissa, elintarviketeollisuudessa sekä konsulttiliiketoiminnassa. Hannulla on monipuolinen koulutuspohja (3 tutkintoa).

The Comments
  • Henkilökohtaisena mielipiteenäni arvostan korkeammalle viisasta ja laiskaa kuin tyhmää ja dynaamisen ahkeraa. Sillä pahimmillaan tämä jälkimmäinen työtekemisen määrällään vain saa ja ehtii saada paljon tuhoa aikaiseksi. Suomalaistenkin organisaatioiden ja yritysten johtamisessa olisi hyvä omata vankkaa teoria- ja työpohjaa yhdistettynä vaikeammin mitattaviin ja CV:ssä näkyviin ajattelutaitoihin, sivistykseen, viisauteen ja psykologiseen pelisilmään. Ja yhä tällaisena 50-vuotiaana lupaan juosta puolikkaan maratonin kahteen tuntiin, vaikka massaa onkin yli 90. Ehkä meillä Suomessa on tällä hetkellä johtamisen tahtipuikkoja heiluttelemassa aivan liian monta pelkästään dynaamista henkilöä. Hyvää johtamista ulkopuolisen silmin mitataan muulla kuin pelkästään valtaisalla työmäärällä, mikä määrä toki sinänsä voi palvella asianomaisen omaa itsearvostusta. Vieläkin muistan erään pomon, joka hyvin usein haukotteli erilaisissa keskustelutilanteissa, kun oli jatkuvasti singahdellut eri puolilla, erilaisia asioita värkkäämässä. Ja tämä pomo oli kyllä jopa hoikahkon hyväkuntoinen.

  • Hyvin tyypillinen tarina, tuttu myös itselle. Yritetään muuttaa kaikki liikunta, ruokailu etc. tottumukset kerralla ja väsytään pian. Aivan kuin puoli maratoonilla vetäisi ensimmäisen vitosen täysiä. Kun osaisikin tehdä tasaisen vauhdinjaon elämäntapamuutosprojektiin ja asettaa tavoitteen riittävän kauas ja sopivia välitavoitteita. Ja sitten elämäntapojen muutoksia yksi pieni asia kerrallaan. Jos joka kuukausi pystyisi muuttamaan yhden hyvinkin pienen asian terveellisempään suuntaan niin vuodessa syntyy jo 12 uutta toimintatapaa ja pysyviä tuloksia. Ei ehkä tipu paino kilo per viikko mutta se painonpudotus mitä tapahtuu on paljon helpompi pitää.
    Johtajan pitäisi itse asiassa suhtautua oman hyvinvoinnin kehittämiseen kuten yrityksen kehittämiseen.

  • Kiitos rohkeasta kirjoituksesta. Maailman yleisin ongelma johon ei ole helppoa ratkaisua. Arvostan erittäin paljon, että jaoit tämän julkisesti. Voimia niihin tuleviin projekteihin, joita lienee muutama vielä tulossa.

Add Your Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *