Kesä alkaa olla takanapäin. Saimme nauttia lämpöisistä keleistä ja lähes ennätyspitkästä helleputkesta. Nyt kuitenkin alkaa olla taas työnteon aika, niin yrityksissä kuin poliittisella kentälläkin. Juuri ennen Juhannusta hallitusneuvotteluista kuului positiivisia uutisia. Oli tehty päätös mm. Länsimetron jatkamisesta, joukkorahoituksen helpottamisesta, ravintolat saavat pitää aukioloaikansa, yritysten edustuskuluvähennykset palautetaan jne. Pitkästä aikaa itselle tuli positiivinen fiilis ja tuntui, että nyt Stubbin johdolla vihdoin oli otettu järkikäteen. Joku oli ilmeisesti tajunnut, että pelkkiä veroja kiristämällä ja palveluita karsimalla tämä homma ei lähde nousuun.
Hyvinvoinnin ovat luoneet yritykset, valtionyhtiöt mukaan lukien. Yksityiset yritykset toiminnallaan kustantavat kaiken, mitä meillä on. Tämä on asia, joka on tuntunut pitkään olevan poliitikoilla hukassa. Aikanaan on tullut harrastettua erilaisia urheilulajeja mm. jääkiekkoa ja jalkapalloa. Molemmissa voi jopa sanoa, että olin ihan lahjakaskin. Olin kentällä aina vähän turhankin sanavalmis ja hyvin usein muistan kommentoineeni huonosti viheltäville tuomarille, että helpottaisi hommaa ihan helkkaristi, jos olisi itse joskus pelannut edes yhden pelin. Hyvin usein tästä seurasi jälkiseuraamuksia, mutta jos ei ole koskaan pelannut itse yhtään peliä, niin miten millään voisi ymmärtää pelin syvintä olemusta. On täysin eri asia seurata katsomosta satoja pelejä, kuin tehdä se sama kentällä taistellen jokaisesta millimetristä. Tämä täysin sama asia on tullut monta kertaa mieleen, kun katselee poliitikkoja ja heidän tekemiä päätöksiä budjettiriihissään jne. Hyvin usein tulee sellainen tunne, että tekisi ihan helvetin hyvää jos joku näistä herroista tai naisista olisi joskus ollut perinteisen keskisuuren yrityksen johtotehtävissä tai vielä parempi, että olisi joskus pyörittänyt yritystä omilla rahoillaan. Veikkaan, että vähän erilainen maailmankatsomus olisi silloin ja näkisi, että miten ahtaalle välillä ajavat ne, jotka tätä kaikkea loppuen lopuksi pitävät pystyssä. Tähän samaan sarjaan menee myös Lenita Toivakan (Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri) viime talouselämässä antama ”neuvo” yrityksille: ” Venäjän epävarmuus ei saa vallata meitä liikaa. Hakekaa kasvua Saksasta, Ruotsista ja Norjasta.” Kerrassaan hieno neuvo Lenita ja näinhän me tehdään.
Jokainen yritys elää myynnistä tavalla tai toisella. Toisissa yrityksiä on isot myyntiorganisaatiot ja toisissa taas tuotteet tai palvelut myydään erilaisia kanavia esim. verkkoa pitkin. Moni varmasti pystyy samaistumaan tilanteeseen, kun yritykseen toimitusjohtaja päättää leikkaa myynnin palkkoja tai bonuksia ja samassa kuitenkin toteaa, että jokaisen pitäisi pystyä löytämään lisää tehoja itsestään. Menee hetki ja toimitusjohtaja ihmettelee, kun tehot vaan jatkavat laskemistaan, porukka on alamaissa ja avainpelaajat päättävät vaihtaa maisemaa. Täysin sama asia käy yrityksille ja yrittäjillekin. Tarpeeksi ahtaalle, kun laitetaan, niin aivan varmasti porukka väsyy, laitetaan lappu luukulle tai myydään yritys esim. ulkomaiseen omistukseen ja ryhdytään tekemään jotain muuta. Tässä tilanteessa huonoin juttu on se, että voidaan olla täysin varmoja siitä, että yhtään ekstra veroeuroa ei tule enää Suomeen, kun eurot suunnataan jatkossa jonnekin muualle kuin Suomen yhtiön tulokseen.
Suomi tarvitsee lisää yrittäjiä, mutta meidän nykyinen systeemi on aikalailla siitä luotaan pois työntävä. Sosiaaliturvan menettäminen enemmän ja vähemmän sekä kalliit työvoimakustannukset ovat ainakin iso peikko monelle. Minusta tuntuu myös, että iso osa normi työntekijöistä (ja poliitikoista) ei tajua kuinka paljon yksi työntekijä oikeasti yritykselle maksaa. 3000€ / kk tienaava henkilö maksaa yritykselle n. 5000€ kuukaudessa kun otetaan huomioon palkan sivukulut, kulukorvaukset, työkalut ja sitten jyvitetään vielä vuokrat yms. siihen päälle. Eli vuodessa yrityksen tarvitsee tehdä 60 000€ ns. ylimääräistä, jotta uuden työntekijän palkkaaminen on ylipäätänsä mahdollista. Ja se ei ole ainoastaan ne työntekijät, jotka unohtavat usein tämän. Aikalailla samaan asiaan törmää monesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä kun kuulee, että ovat aikeissa palkata esim. kolme tai neljä uutta myyjää samalla kertaa. Yleensä kysyn ensimmäiseksi, että oletteko laskeneet onko teillä siihen varaa? Ja melkein yhtä usein käy niin, että vastapuoli ei ymmärrä tätä kysymystä tai ei ole oikeastaan edes miettinyt asiaa. Uuden myyjän breikkaaminen kestää vähän alasta riippuen n. 6 – 12 kuukautta ja näin on aikamoinen kulu palkata noinkin monta henkilöä samalla kertaa. Joku pieni kurssi yrityksen tuloista, menoista ja kassavirroista olisi ihan suositeltava jokaiselle yrityksen päättävässä asemassa olevalle henkilölle.
Ja sitten pakko nostaa esiin vielä tuo mainitsemani joukkorahoitus? Kuka siitä kärsii, että startup yritykset voivat kerätä rahoituksen yksityisiltä ihmisiltä, laittaa yrityksiä pystyyn, luoda työpaikkoja ja tukea hyvinvointia? Nyt suomalaiset startup-yritykset käyttävät alustoja kuten indiegogo ja kickstarter ja näin raha ainakin osaksi valuu väärään paikkaan.
Kirjoittanut,
Teemu Ruuska
Kirjoittaja Teemu Ruuska on liiketalouden tradenomi ja luki kansainvälistä markkinointia pääaineenaan. Teemu tuli InHuntiin vuonna 2009 ja on siitä asti toiminut rekrytoinnin parissa. Teemun vastuualueella InHuntissa on mm. liiketoiminnan kehittäminen, markkinoinnin suunnittelu ja toteutus sekä tuotteiden ja palveluiden konseptointi.
Seuraa InHuntia LinkedInissä: http://www.linkedin.com/company/inhunt-group-oy
Tykkää InHuntista Facebookissa: https://www.facebook.com/InhuntGroup
Seuraa InHuntia Twitterissä: https://twitter.com/InHuntGroup
