Jos kysytään, mikä ratkaisee headhunting-projektin onnistumisen, on siinä mielestäni kolme erittäin ratkaisevaa vaihetta, jotka nostan aina esiin. Kun kerron ne asiakkaalle, vastaus yleensä on vain hyväksyvä nyökkäys. Kun jatkan toteamalla, että on varsin normaalia, että näistä kaksi ulkoistetaan, saa se vastapuolen sitten jo vähän hieraisemaan silmiään.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen nähnyt satoja suorahakutoimeksiantoja erittäin läheltä sekä Suomessa, että maailmalla. Olen myös itse ollut toteuttamassa lukuisia ja edelleenkin niitä tulee tehtyä, vaikka oma aika kuuluukin pääosin muissa asioissa.
Taannoin kävin keskustelua asiakkaan kanssa täällä Madridissa. Hän oli hyvin kiinnostunut InHuntin tavasta toimia ja siitä, mikä meidät erottaa alan muista toimijoista. On itseasiassa todella paljon asioita, jotka meidät erottaa ja tällä kertaa lähdin liikkeelle ihan konkreettisesti meidän tavasta nähdä, tehdä ja toteuttaa headhunting-projekti.
Headhunting-prosessin voi pilkkoa käytännössä niin moneen osaan kuin haluaa, mutta itse yleensä tykkään jakaa sen kymmeneen eri vaiheeseen:
- Asiakasyritykseen / kohdeyritykseen tutustuminen ja bisneksen, organisaation, toimintaympäristön jne. läpikäynti
- Haettavan henkilön profiilin läpikäynti / profiilin luonti
- Research työ ja ns. long listin rakentaminen
- Kontaktointi ja houkuttelu
- Pidempi puhelinkeskustelu potentiaalisten kandidaattien kanssa, joiden kiinnostus on saatu herätettyä
- Face-to-face tapaaminen potentiaalisten kandidaattien kanssa
- Finaalihaastattelut (n. 3-5 soveltuvinta ehdokasta) asiakkaan kanssa
- Ykkösehdokkaiden soveltuvuuden varmistaminen eri testausmenetelmin
- Sopimusneuvottelut / toinen finaalihaastattelukierros yhden tai useamman ykkösehdokkaan kanssa
- Työsopimuksen allekirjoitus
Mitkä näistä vaiheista ovat erittäin tärkeitä projektin onnistumisen kannalta? Toki kaikki, mutta jos minulta pyydetään jotain nostamaan esiin, niin vastaan aina, että kohdat 1 – 4. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, mutta sitten jopa se huvittava pointti ja tämän kirjoituksen ydin. Kun kysyn asiakkaalta, osaako hän arvata, mitkä kohdat yleensä ulkoistetaan ns. researchereille tai juniori-headhuntereille? Vastaus on, että kohdat 3 ja 4.
Minulle on täysin järjenvastaista, että kaksi käytännössä tärkeintä kohtaa ulkoistetaan jollekin muulle henkilö(i)lle, joka ei ole ollut suoraan asiakkaan kanssa tekemisissä ja jolla ei ole sitä kaikkea tietoa, joka erilaisten tapaamisten yms. yhteydessä on saatu. Sitä tietoa, kun on täysin mahdotonta siirtää jollekin toiselle henkilölle sellaisenaan.
Varmaan löytyy taloja, joissa toi prosessi on mietitty todella tarkkaan ja toimii hyvin. Yleensä kuitenkin ei ja lopputuloksena on ainoastaan paljon menetettyjä hyviä ehdokkaita. Toki aina löytyy tukku hyviä selityksiä, miksi EI-vastauksia on tullut niin paljon, mutta kun tietää totuuden, ovat ne syyt ainakin osaltaan palveluntarjoajan toimintatavoissa ja prosesseissa.
Näin ollen, kun keskustelet headhunting-toimijan kanssa, katso konsulttia silmiin, kun kysyt, kuka heillä tekee researchin ja kontaktoinnin? Voit alla varma, että niin teen myös itse sitten, kun joku päivä istun pöydän toisella puolella.
Kirjoittanut,
Ota yhteyttä: teemu(at)inhuntworld.com
Kirjoittaja Teemu Ruuska tuli InHuntiin vuonna 2009 ja on siitä asti toiminut rekrytoinnin parissa. Teemu on asunut Madridissa, Espanjassa vuodesta 2014 ja vastaa tällä hetkellä InHuntin kansainvälisestä suorahakuverkostosta InHunt Worldistä. Viime vuodet Teemu on keskittynyt verkkoliiketoimintaan, digitalisaatioon ja digitaaliseen transformaatioon rekrytointi- ja suorahakualalla.