Itse olen sitä mieltä, että meiltä jokaiselta pitäisi löytyä oma CV ns. pöytälaatikosta. Luulisi jo, että tämä nykyinen maailma on osoittanut sen, että mikään ei ole ikuista. Olkoon siitä vaikka esimerkkinä tuo surullisen kuuluisa lauantai, kun Nokian kyltti ruuvattiin Keilaniemessä irti ja korvattiin Microsoftin vastaavalla.

CV:n rooli työnhakemisessa on kiistaton. Vielä menee Suomessa pitkään ennen kuin CV:n rooli työnhakemisessa tulee muuttumaan. LinkedIn on jo isolle yleisölle tuttu ja sen rooli työnhaussa kasvaa koko ajan. Myös viimeisten vuosien aikana verkkoon on syntynyt useita eri alustoja, joilla työnhakija voi tuoda itseään esiin ja luoda ikään kuin omat nettisivut. Ne eivät kuitenkaan tule Suomessa korvaamaan perinteistä CV:tä vielä pitkään aikaan. Syitä tähän on mm. meidän suomalaisten perinteisyys, rekrytoinneista vastaavien henkilöiden ikärakenne, allergisuus kaikelle uudelle sekä se, että me suomalaiset olemme todella vaatimattomia ja varsin huonoja kehumaan / nostamaan itseämme esiin missään tilanteessa.

CV:n rooli yhtenä tärkeimpänä työnhaun elementtinä tulee siis pysymään vielä pitkään. Sitä laatiessa olisi hyvä pitää ainakin seuraavat asiat mielessä tai lähinnä pyrkiä välttämään nämä virheet:

1. Ei kuvaa tai kuva on epäammattimainen, huonolaatuinen etc.

Vaikka kuva ei ole pakollinen ja sitä ei voi hakijalta vaatia niin kuva antaa CV:lle kasvot. Kuvalla voi myös olla negatiivinen vaikutus. Epäammattimainen tai huonolaatuinen kuva kertoo sekin omaa tarinaa hakijasta.

2. Puutteelliset perustiedot

Perustiedot eli nimi, yhteystiedot, asuinpaikka, LinkedIn -profiilin URL, jne. ovat tietoja, jotka jokaisesta CV:stä pitäisi helposti löytyä. Rekrytoijat ovat monesti todella kiireisiä ja he eivät halua joutua metsästämään näitä tietoja tietoja kissojen ja koirien kanssa.

3. Pituus

Hyvä CV on maksimissaan kaksi sivua pitkä. Rekrytoijaa kiinnostaa hakijan viimeisimmät työpaikat eikä se, missä jäätelökiskassa työura tuli aikanaan aloitettua. Tiivistä, kiteytä ja ennen kaikkea kohdista CV avoinna olevaan tehtävään.

4. Ei kohdistettu

Iso ja yleinen ongelma on, että samaa CV:tä lähetellään joka paikkaan haettavasta tehtävästä riippumatta. CV:täkin voi ja pitää kohdentaa. CV:n alussa voi olla esim. vahvuudet kappale, jossa ranskalaisin viivoin tuo parhaita ominaisuuksia esiin juuri kyseistä tehtävää ajatellen. Moni hakija tuntuu ajattelevan, että tuo sitten niitä asioita esiin hakemuksessa. Ongelma vaan on, että huono CV saattaa tehdä sen, että hakemus ei tule koskaan luetuksi. CV:n täytyy olla kiinnostusta herättävä, jotta rekrytoija jatkaa siitä eteenpäin. Ihan ajankäytöllisistäkin syistä yrityksissä joudutaan tällä tavalla toimimaan.

5. Levoton vaikutelma

Iso haaste monelle on oman CV:n rikkonaisuus – paljon lyhyitä työsuhteita syystä tai toisesta. Nämä antavat CV:lle hyvin levottoman vaikutelman. Usein pienillä muutoksilla saa CV:n näyttämään paljon ehjemmältä. CV voi näyttää myös rikkonaiselta vaikka henkilön työura ei oikeasti ole ollut sitä. Henkilö on esimerkiksi ollut töissä yrityksessä, joka on sitten myyty ja hän on siirtynyt vanhana työntekijänä uuden yrityksen palkkalistoille. Jos vain mahdollista, niin näissä tilanteissa niputtaisin ne kaikki yhden pääotsikon ja vuosilukujen alle. Sitten alaotsikoin kertoisin eri rooleista ja muutoksista.

6. Kirjoitusvirheet

Kirjoitusvirheet CV:ssä antavat henkilöstä huolimattoman kuvan. Jos on tosimielellä hakemassa uusia haasteita, kannattaa CV oikoluettaa jollakin toisella henkilöllä ennen sen lähettämistä.

7. Työkokemus vanhimmasta uusimpaan

Silloin tällöin törmää siihen, että työkokemus on CV:ssä laitettu vanhimmasta uusimpaan. Oletetaan, että henkilö on hakemassa johtajatason tehtävään ja rekrytoija lähtee lukemaan CV:tä. Rekrytoijaa saattaa aluksi hämmentää se, kun ensimmäinen maininta työkokemuksesta on puutarhatyöntekijä @ Espoon Kaupunki. Vaikka sitä ei ole missään erikseen mainittu, niin järjestys uusimmasta vanhimpaan on aikalailla standardi.

8. Suositusten puuttuminen tai suositukset ei valideja

Erittäin usein näkee CV:n, jossa lukee ”suositukset pyydettäessä” tai, että suosittelijat ovat joitain sellaisia henkilöitä, joilla ei ole mitään tekemistä henkilön edellisten työtehtävien kanssa. Rekrytoija ei koe hirveästi saavansa lisäarvoa soittaessaan suosittelijalle, joka ei ole päivääkään tehnyt töitä kyseisen henkilön kanssa tai esim. johtanut häntä.

9. Harvinainen tiedostomuoto

Silloin tällöin tulee vastaan CV:ta, jotka ovat harvinaisessa tiedostomuodossa. Onpa sitä joskus joutunut ladata PC:lle erillisen ohjelman, jotta saa tiedoston konvertoitua yhteensopivaan muotoon. En suosittele tätä, koska useimpien rekrytoijien kohdalla tämänlainen CV jää avaamatta varsinkin silloin jos tehtävää on hakenut kymmeniä, jopa satoja muita hakijoita. Itse suosisin aina PDF -tiedostomuotoa. Lisäksi kun tallennat tiedoston, on siinäkin yksi pieni, mutta oleellinen asia. Kovinkaan vaikeaa ei ole tallentaa tiedostoa nimellä ”Matti Meikalaie´nen CV.pdf”. Silti hyvin usein ne muotoa ”Mun CV.pdf” tai ”akdj329274972je.doc”.

10. Yliyrittäminen

Kuten kirjoituksen alussa mainitsin, niin iso osa suomalaisista pitää perinteisistä toimintatavoista ja ovat allergisia kaikelle uudelle. Näin ollen todella omintakeinen CV voi kääntyä itseään vastaan ja se nähdäänkin yliyrittämisenä tai jopa hakijan epätoivona. Toisaalta sitten on tehtäviä kuten viestinnän tai markkinoinnin tehtävät, joissa ainakin itse toivoo, että hakijat toisivat itseään esiin myös uusin keinoin.