Itse olen sitä mieltä, että meiltä jokaiselta pitäisi löytyä oma CV ns. pöytälaatikosta. Luulisi jo, että tämä nykyinen maailma on osoittanut sen, että mikään ei ole ikuista. Olkoon siitä vaikka esimerkkinä viime lauantai, kun Nokia kyltti ruuvattiin Keilaniemessä irti ja korvattiin Microsoftin vastaavalla.

CV:n rooli työnhakemisessa on kiistaton. Vielä menee Suomessa pitkään ennen kuin CV:n rooli työnhakemisessa tulee muuttumaan. LinkedIn on jo isolle yleisölle tuttu ja sen rooli työnhaussa kasvaa koko ajan. Myös viimeisten vuosien aikana verkkoon on syntynyt useita eri alustoja, joilla työnhakija voi tuoda itseään esiin ja luoda ikään kuin omat nettisivut. Näitä alustoja on mm. about.me, vizualize.me & Re.Vu. Nämä eivät kuitenkaan tule Suomessa korvaamaan perinteistä CV:tä vielä pitkään aikaan. Syitä tähän on mm. meidän suomalaisten perinteisyys, rekrytoinneista vastaavien henkilöiden ikärakenne, allergisuus kaikelle uudelle sekä se, että me suomalaiset olemme todella vaatimattomia ja varsin huonoja kehumaan / nostamaan itseämme esiin missään tilanteissa.

CV:n rooli yhtenä tärkeimpänä työhaun elementtinä tulee siis pysymään vielä pitkään. Sitä laatiessa olisi hyvä pitää ainakin seuraavat asiat mielessä tai lähinnä pyrkiä välttämään nämä karikot:

1. Ei kuvaa tai kuva on epäammattimainen, huonolaatuinen etc.

Vaikka kuva ei ole pakollinen ja sitä ei voi hakijalta vaatia niin kuva antaa CV:lle kasvot. Kuvalla voi myös olla negatiivinen vaikutus. Epäammattimainen tai huonolaatuinen kuva kertoo sekin omaa tarinaa hakijasta.

2. Puutteelliset perustiedot

Perustiedot eli nimi, yhteystiedot, asuinpaikka jne. ovat tietoja, jotka jokaisesta CV:stä pitäisi helposti löytyä. Rekrytoijat ovat monesti todella kiireisiä ja he eivät halua joutua metsästämään näitä tietoja kissojen ja koirien kanssa.

3. Pituus

Hyvä CV on maksimissaan 2 sivua pitkä. Rekrytoijaa kiinnostaa hakijan viimeisimmät työpaikat eikä se, missä jäätelökiskassa työura tuli aikanaan aloitettua. Tiivistä, kiteytä ja ennen kaikkea kohdista CV avoinna olevaan tehtävään.

4. Ei kohdistettu

Iso ja yleinen ongelma on, että samaa CV:tä lähetellään joka paikkaan haettavasta tehtävästä riippumatta. CV:täkin voi ja pitää kohdentaa. CV:n alussa voi olla esim. vahvuudet kappale, jossa ranskalaisin viivoin tuo parhaita ominaisuuksia esiin juuri kyseistä tehtävää ajatellen. Moni hakija tuntuu ajattelevan, että tuo sitten niitä asioita esiin hakemuksessa. Ongelma vaan on, että huono CV saattaa tehdä sen, että hakemus ei tule koskaan luetuksi. CV:n täytyy olla kiinnostusta herättävä, jotta rekrytoija jatkaa siitä eteenpäin. Ihan ajankäytöllisistäkin syistä yrityksissä joudutaan tällä tavalla toimimaan.

5. Levoton vaikutelma

Iso haaste monelle on oman CV:n rikkonaisuus – paljon lyhyitä työsuhteita syystä tai toisesta. Nämä antavat CV:lle hyvin levottoman vaikutelman. Usein pienillä muutoksilla saa CV:n näyttämään paljon ehjemmältä. CV voi näyttää myös rikkonaiselta vaikka henkilön työura ei oikeasti ole ollut sitä. Henkilö on esimerkiksi ollut töissä yrityksessä, joka on sitten myyty ja hän on siirtynyt vanhana työntekijänä uuden yrityksen palkkalistoille. Jos vain mahdollista, niin näissä tilanteissa niputtaisin nämä yhden pääotsikon ja vuosilukujen alle ja sitten alaotsikoin kertoisin eri rooleista ja muutoksista.

6. Kirjoitusvirheet

Kirjoitusvirheet CV:ssä antavat henkilöstä huolimattoman kuvan. Jos on tosimielellä hakemassa uusia haasteita, niin kannattaa CV oikoluettaa jollakin toisella henkilöllä ennen sen lähettämistä.

7. Työkokemus vanhimmasta uusimpaan

Silloin tällöin törmää siihen, että työkokemus on CV:ssä laitettu vanhimmasta uusimpaan. Oletetaan, että henkilö on hakemassa johtajatason tehtävään ja rekrytoija lähtee lukemaan CV:tä. Rekrytoijaa saattaa aluksi hämmentää se, kun ensimmäinen maininta työkokemuksesta on puutarhatyöntekijä @ Espoon Kaupunki. Vaikka sitä ei ole missään erikseen mainittu, niin järjestys uusimmasta vanhimpaan on aikalailla standardi.

8. Suositusten puuttuminen tai suositukset ei valideja

Erittäin usein näkee CV:n, jossa lukee ”Suositukset pyydettäessä” tai, että suosittelijat ovat joitain sellaisia henkilöitä, joilla ei ole mitään tekemistä henkilön edellisten työtehtävien kanssa. Rekrytoija ei koe hirveästi saavansa lisäarvoa soittaessaan suosittelijalle, joka ei ole päivääkään tehnyt töitä tai johtanut ko. henkilöä.

9. Harvinainen tiedostomuoto

Silloin tällöin tulee vastaan CV:tä, jotka ovat harvinaisessa tiedostomuodossa. Onpa sitä joskus joutunut ladata PC:lle erillisen ohjelman, jotta saa tiedoston konvertoitua PC:lle yhteensopivaan muotoon. En suosittele tätä, koska useimpien rekrytoijien kohdalla tämänlainen CV jää avaamatta varsinkin silloin jos tehtävää on hakenut kymmeniä, jopa satoja muita hakijoita. Itse suosisin PDF -tiedostomuotoa.  Ja kun tallennat tiedoston, niin on siinäkin yksi pieni, mutta oleellinen asia. Kovinkaan vaikeaa ei ole tallentaa tiedostoa nimellä ”Teemu Ruuska CV.pdf”. Silti hyvin usein ne muotoa ”Mun CV.pdf” tai ”akdj329274972je.doc”.

10. Yliyrittäminen

Kuten kirjoituksen alussa mainitsin, niin iso osa suomalaisista pitää perinteisistä toimintatavoista ja ovat allergisia kaikelle uudelle. Näin ollen todella omintakeinen CV voi kääntyä itseään vastaan ja se nähdäänkin yliyrittämisenä tai jopa hakijan epätoivona. Toisaalta sitten on tehtäviä kuten viestinnän tai markkinoinnin tehtävät, joissa ainakin itse toivoo, että hakijat toisivat itseään esiin uusin keinoin.

 

Kirjoittanut,

Teemu Ruuska

Kirjoittaja Teemu Ruuska tuli InHuntiin vuonna 2009 ja on siitä asti toiminut rekrytoinnin parissa. Teemu on liiketalouden tradenomi ja luki kansainvälistä markkinointia pääaineenaan. Teemu vastaa InHuntissa mm. liiketoiminnan kehittämisestä sekä digitaalisten kanavien tehostamisesta ja hyödyntämisestä osana rekrytointiprosesseja.

Seuraa InHuntia LinkedInissä: http://www.linkedin.com/company/inhunt-group-oy

Tykkää InHuntista Facebookissa: https://www.facebook.com/InhuntGroup

Seuraa InHuntia Twitterissä: https://twitter.com/InHuntGroup

The Comments
  • Linkedinin käyttö jopa ammattirekrytoijien parissa näyttää olevan yllättävn harvinaista. Olen hakenut useaan paikkaan ja ollut muutamissa haastatteluissa. Ne rekrytoijat, jotka ovat vierailleet Linkedin-sivullani ovat yhden käden sormilla laskettavissa. Jopa sellaiset, jotka haastattelivat, eivät ennen tai jälkeen haastattelua siellä käyneet. Itse ainakin antaisin Googlen ja Linkedinin sauhuta kuumana, jos jotain henkilöä olisin pyytämässä haastatteluun.

    Tai sitten ole hakenut täysin vääriä tehtäviä.

    • Rekrytoijien / HR-henkilöiden LinkedIn käyttö on todellisuudessa vielä lapsen kengissä Suomessa. Headhunterit sitä aktiivisesti käyttävät, mutta yritysten HR-osastot ei niinkään. Tätä tukee hyvin Kansallinen Rekrytointitukimus 2014, jossa vain 10% vastaajista oli käyttänyt LinkedInin maksullisia palveluja. Vastaajat olivat lähinnä yritysten HR-henkilöitä. – Teemu Ruuska

  • Tarkkana saa näidenkin neuvojen kanssa olla, sillä monissa maissa esimerkiksi sivilisäädyn ja iän kysyminen on laitonta, kuten vaikkapa Iso-Britanniassa. Saksassa taas kuva on ehdoton vaatimus aina, mutta jälleen brittiläisessä mallissa sitä ei saa liittää syrjinnän ehkäisemiseksi.

    • Nythän ei ole kysymys siitä, mitä saa kysyä vaan siitä, mitä hakijan kannattaa kertoa CV:ssä itsestään, jotta mahdollisuudet päästä haastatteluun paranevat. – Teemu Ruuska

        • Voitko Joni vähän tarkentaa tuota? Sellainen kommentti myös, että meillä on helppo tehtävä kun meidän ei tarvitse tehdä lopullista päätöstä vaan otamme ison porukan haastateltavaksi, josta valitsemme sitten 3 – 5 sopivinta asiakkaalle haastatteluun. Asiakas on sitten se joka tekee lopullisen päätöksen.

    • Niin, kirjoituksissani keskityn kirjoittamaan, niin kuin asiat oikeasti monessa yrityksessä ovat, eivät niin kuin niiden pitäisi olla. CV:n voi vaikka lähettää ilman nimeä jos siltä tuntuu, mutta sillä tuskin hirveän pitkälle pääsee. Yksi CV:n tarkoituksista on vastata moneen rekrytoijan päässä olevaan kysymykseen ja jättää samalla mahdollisimman vähän kysymysmerkkejä. Mitä enemmän ja kiteytetysti pystyy tuomaan itsestään esille, sitä paremmat mahdollisuudet on päästä työhaastatteluun.

      – Teemu Ruuska

  • Voisitko Teemu vielä perustella, että mitä tekemistä sillä siviilisäädyllä on työpaikan saamisen kannalta? Mitä se kertoo osaamisestani työn suhteen? Vai onko sillä tiedolla jokin muu käyttötarkoitus?

    • Kun hakee työtä on hyvä pelata avoimilla korteilla. Mitä vähemmän rekrytoijalle herää hakijasta kysymysmerkkejä, sitä parempi. Siviilisääty on pieni asia, mutta sillä voi olla esim. positiivinen vaikutus rekrytoijan tuntemuksiin henkilöstä ja mitä enemmän näitä positiivisia tuntemuksia herää, sitä herkemmin haastattelukutsu saattaa irrota. – Teemu

  • Kiitos vastauksestasi. Lisäkysymys vielä näistä tuntemuksistasi, joita hyvin maalailit. Olisi tärkeä kuulla ihan rehellisesti, että millaisia tuntemuksia Teissä noin yleisesti herättää ”avoimin kortin pelaava”, avioliitossa / avoliitossa oleva, hedelmällisessä perheenperustamisiässä oleva lapseton naispuolinen hakija? Positiivisia? Mahtavia?

  • Samaa mieltä kuin useimmat kommentoijat. Mielestäni asuinpaikka on ainoa välttämättä listattava ja asiallinen kysymys työnantajalta. Iän ja siviilisäädyn kertominen saa olla hakijan/CV:n laatijan omassa halussa ja harkinnassa, koska niillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa.

    Suomessa valitettavasti iän kysyminen ei ole laitonta.
    Toisin kuin henkilötunnuksen, työnantaja saa tietääkseni kysyä sitä vasta palkan ja muiden maksujen maksamista varten eli vasta työsopimuksen synnyttyä. Eli siihen asti ikänsä voi halutessa salata.
    Siviilisäädynkin kysyminen voisi olla laitonta, koska sekin mahdollistaa erittäin tehokkaan syrjinnän eri syistä.

    Suomi on jälleen kerran takapajula, kun ajattelee sitä, miten tällä lainsäädännön puutteella mahdollistetaan ikäsyrjintä ja syrjintäm maritaalisen statuksen/seksuaalisen suuntautumisen perusteella.

  • Outo vinkki tuo siviilisäädyn lisääminen. Sillä kun ei ole mitään tekemistä työnhaun kanssa enkä IKINÄ listaa sitä mihinkään hakemuksiin sillä se ei tuo mitään lisäarvoa. Päinvastoin, kun olen itse lukenut hakemuksia, on siviilisäädyn mainitseminen herättänyt enemmän epäluuloja kuin tuonut mitään konkreettista. Että onko tämä kandidaatti 20 vuotta kehityksestä jäljessä.

  • Luulen että tässä on menny ehkä vähän puurot ja vellit sekaisin. CV = Curriculum Vitae jonka tarkoitus on nimensä muaisesti selventää mitä elämässä on tullut tehtyä, jopa tarkastikin, yleensä kronologisessa järjestyksessä. Siis mitä on tehny milloinki. Ja painotus sanalla VITAE, siis elämä, ei viimeiset pari vuotta. Jos tarkoitus olisi keskittyä vain pariin vimeoseen vuoteen sen nimi olisi Curriculum Tribus Annis tai muuta sellaista.

    Nähdäkseni nämä neuvot että sen pituus pitäisi olla maksimissaan 2 sivua pätee enemmänkin Resumeen kirjoittamiseen, ei CV:n.

    CV:een olisi hyvä jopa lisätä tai linkittää portfolio mitä kaikkea on tehnyt, jotta haastattelija voi katsoa esim. millaista ohjelmakoodia olet hakannut minkäkinlaiseen proggikseen, tai millaisia valokuvasarjoja olet ottanut jos haet median alalle, tai millaisia taideteoksia olet väsännyt. Jos olet fyysikko, voit portfolioon laittaa esim. kuvia viimeisimmistä kokeista joita olet väsännyt. Mutta ideana on nimenomaan antaa mahdollisimman kattava selvitys mitä on tehnyt ja mahdollisesti tarkastikin portfolion avulla. Portfolio ja CV menee tätä nykyään aika lailla käsi kädessä, ts. portfoliokin olisi hyvä väsätä.

    • Se mitä CV oikeasti tarkoittaa tai mitä se mahdollisesti on joskus ollut, niin sillä ei ole paljoakaan tekemistä sen kanssa jos haluat optimoida sen sellaiseksi, että työhaastattelukutsu irtoaa. CV:n rooli on työnhaussa kiistaton ja jos tosiaan haluat sillä positiivisesti erottautua niin kannattaa miettiä sitä omaa CV:tä myös tuon kirjoittamani listan näkökulmasta. – Teemu Ruuska

  • Vai niin. Itse lähden siitä, että jos siviilisäätyni on rekrytoijan mielestä niin äärettömän oleellinen tieto, että sen puuttuminen voi johtaa diskaamiseen, niin saavat ihan rauhassa valita puljuunsa jonkun muun. En ole pätkän vertaa kiinnostunut työskentelemään työnantajalle, jolla on noin viktoriaaniset arvot.

    • Jokainen päättäköön itse mitä tietoja omasta CV:stä löytyy. Kuitenkin mitä enemmän itsestään pystyy sillä kertomaan ja tuomaan myös omaa minäänsä esiin, siitä ei koskaan ole ainakaan haittaa. – Teemu

  • Lukiessa huomaa, että Inhunt tekee businesta ja haluaisi minimoida kaikki turhat haastattelut ajankäytössä. Jos tilaaja on toivonut miestä niin omaa aikaanne säästääksenne toivotte CVn kiistanalaisia tietoja, kuten sivilisääty.

    • Tämä on itseasiassa jo yli pari vuotta vanha kirjoitus, joka pohjautuu silloin aiheesta tehtyyn tutkimukseen jossa oli haastateltu useita kymmeniä rekrytoinnin ammattilaisia siitä, mitkä asiat vaikuttavat työhaastatteluun pääsemiseen. // Teemu

  • Tässähän InHunt myöntää ihan suoraan että heidän rekrytoinneissaan iällä ja siviilisäädyllä on merkitystä ja antaa vähintäänkin negatiivisen ja omituisen kuvan kyseisestä yrityksestä. Suorastaan pyyhii takapuolta tasa-arvolla ja syrjintäkiellolla. Lienee Teemulla käynyt tuuri ettei ole some-myrskyä päässyt syntymään?

    • Aikamoisia johtopäätöksiä 😀 Kerrotko, että missä ”InHunt myöntää ihan suoraan, että heidän rekrytoinneissaan iällä ja siviilisäädyllä on merkitystä.” Kannattaa myös lukea edelliset kommentit. Niin monta kertaa tätä asiaa on jo kommentoitu. // Teemu

  • Hei, kerrotte kyllä että siviilisäädyn kertomisella on merkitystä:

    ”Mahdollisuudet päästä haastatteluun paranevat [kun kertoo iän ja siviilisäädyn]”

    ”Siviilisäädyn kertomisella VOI OLLA positiivinen vaikutus.”

    Jos siviilisäädyn kertominen on mielestänne relevantti asia, kertoo se teidän arvomaailmastanne. Tällöin tämän tiedon on annettava jotain lisäarvoa.

    Te ette pelaa avoimilla korteilla kun jätätte vastaamatta kysymykseen kuinka siviilisääty (naimaton, avoliitto jne.) vaikuttaa.

  • Mikäli iällä ja siviilisäädyn ei ole merkitystä, kehotatte listaamaan rekrytoinnin kannalta turhaa tietoa!

    Logiikkanne on joko surkea tai syrjivä!

  • ”Rekrytointia harkitsevan näkökulma: 10 isointa virhettä suorahakutoimijalta” -artikkeli voisi alkaa esimerkiksi seuraavasti:
    ”1. Firman nettisivulla työnhakijaa kehotetaan kertomaan cv:ssä siviilisääty
    Tällainen antaa yrityksestäsi kyseenalaisen kuvan rekrytoinnin ulkoistamista suunnittelevalle yritykselle, joka haluaa palkata fiksun ja pätevän työntekijän. Kouluttautuneet ja sivistyneet asiantuntijatason työntekijät kyllä ymmärtävät, mikä yhteiskunnallinen haitta seuraa siviilisäädyn mainostamisesta työnhakuvaiheessa. Rekrytoiva yritys näkee, että yritykseen haluttu ammattilainen on siis viisaampi, kuin häntä rekrytoimaan kaavaillun firman työntekijät kirjoitustensa perusteella.”

Add Your Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *