Silmiini osui jälleen rekrytointikokeilu, jossa tehdään niin, että poistetaan kaikki nimeen, sukupuoleen, ikään yms. liittyvät asiat. Eli jäljelle jää vain työhistoria, osaaminen ja kokemus, jonka pohjalta valitaan hakijat haastatteluun. Tavoite tällä on selkeä ja pyritään vaikuttamaan siihen, että ennakkoluulot tai olettamukset eivät vaikuta ainakaan ensimmäisiin valintoihin.
Sinällään asia ei ole uusi ja tästä on rekrytointimaailmassa puhuttu jo pidempään. Itselläni ei myöskään tätä vastaan ole mitään ja usein näen varsinkin kokemattomampien rekrytointia tekevien henkilöiden tekevän suuria ( ja vääriä) olettamuksia pelkän CV:n perusteella. Useiden mielestä myös tuo on selkeästi se suunta, johon haluttaisiin mennä. Lisäksi ollaan hyvinkin tarkkoja siitä, miten paljon tai saako lähes ollenkaan selvittää hakijoiden taustoja. Samalla kun siis yrityksiltä vaaditaan lähes täydellistä avoimuutta, pitäisi hakijoita palkata käytännössä laput silmillä. Tästä en sitten enää olekaan niin samaa mieltä.
Usein kun keskustelen rekrytointiin liittyvästä avoimuudesta, käytän itse vertailuna urheilumaailmaa, jossa avoimuus on todella isoa ja molemmin puolista. Jos esim. jalkapallojoukkue on kiinnostunut hankkimaan (ts. rekrytoimaan) uuden pelaajaan, yleensä heillä on mahdollisuus mennä katsomaan tämän edesottamuksia. Jos näin ei ole, on heillä mahdollisuus saada tuntitolkulla videomateriaalia. Tämän lisäksi löytyy todella tarkat tilastot ihan juniorivuosilta asti. Näiden asioiden avulla on suhteellisen helppo varmistua pelaajan osaamisesta tai potentiaalista ja näin kysymysmerkit lähinnä liittyvät siihen, miten pelaaja soveltuu uuteen ympäristöön, organisaatioon, joukkueeseen, pelitapaan, valmentajaan ja mahdollisesti uuteen liigaan.
Työelämässä puuttuu kaikki tämä. Ja kun katsotaan mihin suuntaan jotkut asiaa haluavat viedä, niin yritykset tekisivät tulevaisuudessa päätökset perustuen todella pieneen informaatioon. Koska se, että joku on työskennellyt viisi vuotta jossain, ei kerro vielä välttämättä yhtään mitään. Silloin tällöin myös henkilön oma rooli ja saavutukset itse kertomana eroavat vahvasti siitä, mitä todellisuus on ollut. Välillä myös kuulee aika lailla kaksi eri tarinaa siitä, miksi henkilö on esim. lähtenyt pois yrityksestä, riippuen kenen kanssa keskustelee.
Ainoa tapa selvittää noita asioita ja varmistua niistä on selvittää hakijan taustat erittäin perusteellisesti. Asia, joka nähtävästi tulee vain vaikeutumaan. Monesti asiaa perustellaan sillä, että onhan aina olemassa koeaika? Mutta se on varsinkin pienelle yritykselle se viimeinen asia, jota he haluavat käyttää ja laittaa koeaikana jonkun pois. Kun otetaan huomioon jo rekrytointiin käytetty aika ja kulut, koeaikaan käytetty aika ja kulut, aika joka on menetetty, kun oikeaa henkilöä ei palkattu heti alussa, uuteen rekrytointiin käytetty aika ja kulut jne. voi seuraamukset pienelle yritykselle olla jopa todella kohtalokkaita.
Eikös sitten olisi vaan parempi, että tulevaisuudessa heitetään kaikki tietyt kriteerit täyttävät hakijat samaan koriin ja suoritetaan arvonta? Näin ei ainakaan voida enää syyttää ketään syrjinnästä.
Itse olen sillä kantilla, että työnhakijoiden taustat pitäisi saada perata suhteellisen perusteellisesti. Lähinnä sillä ajatuksella, että jos hakija on esim. itse laittanut tiedon sosiaaliseen mediaan, niin silloin se on myös vapaasti käytettävissä. Näin ainakin itse ajattelen asiasta ja sen minkä sosiaaliseen mediaan laitan, on muiden nähtävissä. Vaikka esim. Facebook -profiilini on jokseenkin suojattu, niin en aidosti usko, etteikö joku henkilö pääse näkemään sitä kaikkea mikä siellä on, jos hän oikeasti niin tahtoo. Ja minulle se on ihan ok.
Tämä ei kuitenkaan tule olemaan suunta vaan on se hyvinkin päinvastainen. Peitetään kaikki tiedot, jätetään vaan kokemus ja historia näkyville, eikä todellakaan selvitetä mitään hakijoiden taustoista. Eikös sitten olisi vaan parempi, että tulevaisuudessa heitetään kaikki tietyt kriteerit täyttävät hakijat samaan koriin ja suoritetaan arvonta? Näin ei ainakaan voida enää syyttää ketään syrjinnästä.
Ei varmasti mene aikaakaan, kun joku tämän keksii, koska näitä kuningasajatuksia tulee vastaan tasaisesti. Yksi esimerkki näistä oli, kun jokin aika sitten osui nimeltä mainitsemattoman SDP:n johtajan kommentti siitä, että työnantajat eivät saisi kilpailla työntekijöistä eduilla tai kovemmilla palkoilla. Asia, joka on tietysti aika perus juttuja vapaassa markkinataloudessa, mutta toki vaikea ilmeisesti henkilön ymmärtää, joka neuvottelee oman palkkansa ja jonka maksajana toimii veronmaksajat. Välillä toivoisi, että nämä päättäjät voisivat vaikka tehdä muutaman kuukauden ”harjoittelun” jossain vähän pienemmässä yrityksessä ja näin näkisivät, mitä se yrittäjien todellisuus oikeasti on. Minkälaisesta riskistä ja investoinnista puhutaan, kun vähän pienempi yritys on valmis palkkaamaan uuden työntekijän.
Kirjoittanut,
Teemu Ruuska
http://fi.linkedin.com/in/teemuruuska/
Kirjoittaja Teemu Ruuska tuli InHuntiin vuonna 2009 ja on siitä asti toiminut rekrytoinnin parissa. Teemu on asunut Madridissa, Espanjassa vuodesta 2014 ja vastaa tällä hetkellä InHuntin kansainvälisestä suorahakuverkostosta InHunt Worldistä. Viime vuodet Teemu on keskittynyt digitalisaatioon ja ennen kaikkea digitaaliseen transformaatioon rekrytointi- ja suorahakualalla.
