Eilen Kauppalehti.fi:ssä oli kirjoitus otsikolla: Sukupuolten tasa-arvo kaukana, Suomi pitää perää. Täytyy sanoa, että minulla jotenkin aina särähtää, kun puhutaan samassa lauseessa tasa-arvosta ja siitä, että naisia on prosentuaalisesti huomattavasti vähemmän yritysten johtotehtävissä. Oma mielipiteeni on se, että sukupuolella ei ole hirveän paljon tekemistä asian kanssa, vaan kyse on enemmän osaamisesta ja sopivuudesta tehtävään ja siitä tosiasiasta, että naisia on todella paljon vähemmän hakemassa ko. tehtäviin.
Kauppalehti.fi:ssä olleessa kirjoituksessa kerrottiin, että naistoimitusjohtajia on alle seitsemän prosenttia niin Suomessa, Ruotsissa kuin Norjassakin. Ruotsissa naistoimitusjohtajia on eniten, 6,6 prosenttia. Pörssiyhtiöitä on 454 ja niistä kolmessakymmenessä on toimitusjohtajana nainen. Norjassa 3,6 prosenttia toimitusjohtajista on naisia. Pörssiyhtiöitä on 193 ja niistä seitsemässä on naistoimitusjohtaja. Suomessa luvut ovat vielä pienemmät, sillä naistoimitusjohtajien osuus jää 1,6 prosenttiin. Yhteensä 124 pörssiyhtiössä on vain kaksi naistoimitusjohtajaa: Suominen-yhtymässä Nina Kopola ja Dovre Groupissa väliaikaisena Tarja Leikas.
Kun katsotaan yllä olevia prosentteja ja verrataan niitä esim. prosentteihin, jotka meidän ylimmän johdon hakuprosesseissa toteutuu, niin varmasti ollaan aika samalla tasolla. Ylimmän johdon hauissa valtaosa kandidaateista on miehiä ja ainoastaan siitä syystä, että kriteerit täyttäviä naisia on todella vähän saatavilla. Kun haetaan johtotasoon henkilöä, kandidaattien iät on yleensä siellä plus 40 vuotta. Arvomaailmat ovat alkaneet muuttua ja vasta viime vuosina on alkanut olla normaalia, että miehet jäävät kotiin esim. hoitamaan lapsia. Kuitenkin maailma / arvomaailma oli 20 vuotta sitten hyvin erilainen eli silloin, kun nämä nyt yli 40 vuotiaat henkilöt saivat lapsia ja miettivät uriansa. Mututuntuma on, että tuosta ikäluokasta iso osa naisista on jäänyt lasten kanssa kotiin ja irtaantunut näin työelämästä useaksi vuodeksi. Tämä on varmasti iso yksittäinen tekijä, miksi naishenkilöitä on vähemmän pyrkimässä johtotehtäviin.
Nyt kuitenkin on nähtävissä varsinkin Y-sukupolvessa se, että on paljon nuoria vahvoja naisia, jotka pyrkivät rakentamaan uraa todella määrätietoisesti. Lapset kyllä nähdään edelleen tärkeinä, mutta niiden tekemistä mietitään todella tarkkaan, myös uran näkökulmasta. On herätty siihen tosiasiaan, että lapsen hankkiminen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että ollaan vuosia pois työelämästä. Miehet voivat auttaa jäämällä lapsen kanssa kotiin ja myös hoitopaikat on olemassa. Jos ahdistaa laittaa lapsi päiväkotiin, niin voi palkata vaikka Au pairin. Tarjoamalla huoneen, ruuan ja 230€ kuukaudessa saa tehokkaan apulaisen kotiin pyörittämään arjen askareita ja pitämään huolta lapsesta. Tämä on mahdollisuus, jota Suomessa käytetään vielä todella vähän.
Ainaisella keskustelulla tasa-arvosta ja siitä, että naisia pitäisi olla enemmän yritysten johtotehtävissä, on isot negatiiviset vaikutuksetkin. Silloin tällöin yritykset yms. tahot sortuvat siihen, että lähtevät väkisin palkkaamaan naispuolista henkilöä. Esimerkki tästä oli viime vuoden Keva jupakka, jossa Kevan valtuuskuntaan kuuluva Lauri Nykänen kohahdutti Iltalehdessä sanomalla, että Merja Ailus pääsi toimitusjohtajaksi osin myös sukupuolensa ansiosta. ”Kevan silloinen hallituksen puheenjohtaja Kataja halusi, että toimitusjohtajalla on hame päällä.”, Nykänen sanoi Iltalehdessä. Ailus oli ohittanut hakuprosessissa useita miehiä, kuten ex-ministeri Kalevi Hemilän ja Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Pasi Holmin. Tuon kommentin jälkeen moni komppasi Nykästä ja totesi, että valinta oli tehty väärin perustein.
Tulevina vuosina naisia tulee yhä enemmän ja enemmän palkattua yritysten johtotehtäviin. Kyse on silloin kuitenkin osaamisesta, ei tasa-arvosta. Myös todennäköisyydet tukevat tätä, kun ylimmän johdon hakuprosesseissa naisehdokkaiden määrät vääjäämättä kasvaa.
Kirjoittanut,
Kirjoittaja Teemu Ruuska tuli InHuntiin vuonna 2009 ja on siitä asti toiminut rekrytoinnin parissa. Teemu on liiketalouden tradenomi ja luki kansainvälistä markkinointia pääaineenaan. Teemu vastaa InHuntissa mm. liiketoiminnan kehittämisestä sekä digitaalisten kanavien tehostamisesta ja hyödyntämisestä osana rekrytointiprosesseja.
P.S. Seuraa InHuntia LinkedInissä, Twitterissä ja Facebookissa ja tiedä mistä rekrytointimaailmassa puhutaan.
