Muutosjohtaminen on rakenteellisesti koronan aikakaudella entisellään, mutta muutoksen vauhti on ottanut yläkierrettä. Osa meistä on täysin uutta luovia muutosjohtajia, ja osa tasaisen vauhdin edelläkävijöitä. Edelläkävijyyttä tarvitaan aina – ja johtajuutta.
Tarvitaan niitä, jotka ovat uteliaita haistelijoita, ehkä malttamattomiakin asioiden näkijöitä. Ja toisaalta johtajia, jotka soveltavat oppimaansa uusissa tilanteissa, keskimäärin paremmin, rohkeammin tai yksinkertaisesti vain luontaisemmin kuin perässä tulevat. Kyse ei todennäköisesti ole hyvästä tai huonommasta, vaan vain erilaisesta tavasta havainnoida maailmaa.
Ohutta yläpilveä
Uuden johtajan rekrytoinnissa muutosjohtajuus nousee entistä useammin profiilinmäärityksen teemaksi. Missä määrin muutosjohtajuutta tarvitaan – ja ennen kaikkea mitä se eri tilanteissa tarkoittaa käytännössä – on tärkeän pohdinnan paikka. Muutosjohtajuus on terminä kärsinyt harmillisen inflaation ja kovasti pohditaan, miten sitä voisi uudistaa. Selvää kuitenkin on, että johtamisena tai jopa ilmiönä se on edelleen todella tarpeellinen. Miten siis katsoa tätä ohueen yläpilveen osin hävinnyttä johtajuuden muotoa uusin silmin?
Take-off…
Yksi tapa voi olla pilkkoa muutosjohtaminen osiin. Muutosjohtaminen klassisesti lähtee villistä viitoittamisesta ilman huolen häivää, tai pakonomaisesta pelastautumisesta kriisin keskellä. Olipa kyse kummasta tahansa, teknisesti tilanne on sama. Onko pakko – tai polttava halu – löytää tie ulos tilanteesta, joka ei jostain syystä ole itselle sopiva.
Tiedän kokemuksesta, että ne luontaisesti muutosjohtajiksi tunnistetut tyypit nauttivat näistä lähdöistä: aah, nyt on lupa revitellä. Sitä katsotaan hyvällä, kukaan ei kurtista kulmiaan ja monet kenties hymyilevät helpottuneina – sieltä joku ratkaisuun johtava malli syntyy tai ovi avautuu, sen verran on menoa ja meininkiä havaittavissa.
Ei luontaisesti muutosjohtajilta näyttävät, mutta usein ne parhaat konkarit taasen kulkevat ihan omia polkujaan. Heitä ei haittaa, etteivät muut huomaa miten heidän ajatuksensa nousevat korkeuksiin ja lähtevät liitoon. He analysoivat kaikessa rauhassa, tuumaavat ja tuijottelevat illan sineen. He käyvät tutkailevia keskusteluja, kysyvät mielipiteitä ja havainnoivat näkymiä.
Tieto kytkeytyy toisen kylkeen ja lopulta HAA! siinä se on, ratkaisu ongelmaan.
Joskus näissä upeissa tilanteissa vain harmillisesti tilanne voi olla sellainen, että kyseinen johtaja on asiansa kanssa yksin. Hän ei ole se etupellon kyntäjä, jolta kaikki tietävät jo valmiiksi odottaa muutosta. He ovat johtajia, jotka systemaattisesti ja määrätietoisesti vievät joukkojaan kohti uutta. Mutta ollakseen muutosjohtajia, he lentävät itsekseen vielä korkealla ja kovaa.
On tyypillistä että, tällaiset johtajat ovat kytkeytyneet tiiviisti yhteen controllereiden tai analyytikoiden kanssa. He ovat pyytäneet lisätietoa ja näkemystä tietonikkareilta ja näkijöiltä, katsopas kun mietin, miten tämä mahtaisi mennä, jos hyödyntäisimme tällaista alkavaa trendiä, haistelisimme tätä hiljaista signaalia…?
Analyytikot ja datanikkarit rakastavat näitä johtajia. No woo, sukelletaan yhdessä ja kalastetaan helmi!
… and landing
Tärkeää on kuitenkin se, että nämäkin muutosjohtajat noukkivat määrätietoisesti matkaansa joukot, jotta muutos realisoituu. Ajatus on haiku, toiminta on toista. Laskeutuminen hyvästä ajatuksesta toteutuksen suunnitteluun ja toimintaan on kuin laskeutuisi lentokoneella. Hyvä valmistautuminen, turvavöiden kiinnittäminen ja happinaamareiden paikallistaminen ja jokaisen oman roolin kertaus on paikallaan.
Taitava kapteeni katsoo jo pitkälle ja näkee kohdekentän. Voi olla, että joukkoja jännittää hieman, mutta se kuuluu muutokseen. Kokenut muutosjohtaja tietää, että tämä on tehty jo monta kertaa, eikä hätää ole. Ja yhtä aikaa tietää, ettei muutos ole arkea. Se on laskeutumista uuteen.
Onneksi meillä on johtaja!
Blogiartikkelin kirjoittaja:
Johtaja Board Competencies, Senior Headhunter