Ansioluettelosta käytetään usein lyhennettä CV. Se on latinaa ja tulee sanoista Curriculum Vitae. CV:n rooli työnhakemisessa on kiistaton. CV:n voi nähdä mainoksena, jolla pystyy myymään itsensä potentiaaliselle työnantajalle. Itsensä myyminen oikein laaditulla CV:llä on hyvin tärkeää, jopa kriittistä. Oikein laadittuna se antaa etulyöntiaseman muihin hakijoihin nähden ja huonosti laadittuna se taas jättää parhaimmatkin ja kompetensseiltaan oikeammat henkilöt ilman kutsua työhaastatteluun.
Niin sanottu A-B-C luokittelu on yksi rekrytointiprosessin tärkeimmistä ja samalla raaimmista vaiheista. Toiset jatkavat ja toiset putoavat. Tämä on myös vaihe, missä helposti tapahtuu niin sanottu hylkäysvirhe. Potentiaalinen hakija menee jatkosta putoavien ryhmään, koska CV:stä ei tule esiin niitä asioita, jotka hän todellisuudessa hallitsee ja joiden perusteella hän olisi varteenotettava ehdokas haussa olevaan tehtävään. Tällaisessa tilanteessa voidaan hyvin todeta, että työnhakija on ollut CV:nsä uhri. Hyvän CV:n tulisi vastata suoraan avoimesta tehtävästä kertovan työpaikkailmoituksen kriteereihin. Tämän lisäksi hyvän CV:n tulisi herättää lukijan mielenkiinto, luoda hyvä ensivaikutelma ja tuoda esiin hakijan tärkeimmät taidot selkeästi ja ytimekkäästi.
Mitä helpommin luettava CV on, sitä parempi. Avoimesta työpaikasta kertova työpaikkailmoitus saattaa monesti kiinnostaa satoja työnhakijoita ja tällöin rekrytoinnista vastaava henkilö hukkuu yhteydenottoihin ja CV:siin. Paras tapa saada oma CV luetuksi on tehdä siitä ytimekäs, selkeä ja pitäytyä tosiasioissa. Muistan jostain lukeneeni, että rekrytoijat silmäilevät CV:tä keskimäärin kahdeksan sekuntia (Kyllä, aina ei ole aikaa lukea jokaista CV:tä ja hakemusta sanasta sanaan) ennen kuin he päättävät, jatkavatko lukemista vai heittävätkö sen roskakoriin. Se on aika lyhyt aika ja siinä ajassa pitäisi tehdä vaikutus. Monesti rekrytoijalla ei ole aikaa tulkita tai tehdä arvailuja sen suhteen, että omaisikohan henkilö tarvittavia ominaisuuksia vai ei. Jos ei ne lue CV:ssä, niin ei niitä silloin ole ja siirrytään seuraavaan. Kuvaa kannattaa myös käyttää. Se antaa paperille kasvot ja henkilökohtaisen sävyn. Kun käytät kuvaa, pidä huoli, että se on mahdollisimman asiallinen sekä hyvälaatuinen. Vuosia vanha pikselimössökuva kesämökiltä ei herätä muuta kuin negatiivisia tuntemuksia, ainakin minussa.
Iso haaste monelle on oman CV:n rikkonaisuus – paljon lyhyitä työsuhteita syystä tai toisesta. Tuntuu, että nyt viimeisen muutaman vuoden aikana todella monella on käynyt vähän huonoa tuuriakin. Yksi huono siirto on johtanut toiseen ja kolmanteen ja näin CV alkaa näyttää todella rikkonaiselta ts. ei houkuttelevalta. Monesti annan ohjeita juuri tämänlaisten asioiden suhteen. En neuvo valehtelemaan, mutta hyvin usein pienillä muutoksilla saa CV:n näyttämään paljon ehjemmältä. CV voi näyttää myös rikkonaiselta vaikka henkilön työura ei oikeasti ole ollut sitä. Henkilö on esimerkiksi ollut töissä yrityksessä, joka on sitten myyty ja hän on siirtynyt vanhana työntekijänä uuden yrityksen palkkalistoille. Jos vain mahdollista, niin näissä tilanteissa niputtaisin nämä yhden pääotsikon ja vuosilukujen alle ja sitten alaotsikoin kertoisin eri rooleista ja muutoksista. Joku on myös saattanut kirjoittaa 15 vuoden Nokiauransa jokaisen 10 eri tehtävää eri otsikon alle. Nopeasti katsottuna CV:stä saa sellaisen ensivaikutelman, että siinä on paljon lyhyitä työsuhteita, kunnes aika nopeasti näkee, mistä todellisuudessa on kyse. Silti kyseinen CV antaa rauhattoman vaikutelman ja näin itse laittaisin ne yhden pääotsikon alle ja alaotsikoilla erittelisin eri toimenkuvat.
Yksi isoin ohje tai vinkki hyvää CV:tä varten, on hyvin yksinkertainen: CV:n pitäisi toimia vastauksena työpaikkailmoitukseen. Kylmä fakta on kuitenkin se, että 9/10 menee tässä kohtaa enemmän tai vähemmän metsään. CV:stä pitäisi siis löytyä niitä sanoja ja asioita, joita työpaikkailmoituksessa on listattu. Tämä myös tarkoittaa sitä, että jos haet tosissaan töitä, niin silloin sinä et käytännössä lähetä kahta identtistä CV:tä. Jälleen kerran en kehota valehtelemaan, mutta pienin muokkauksin CV:stäkin saa jo paljon paremman sekä avoinna olevaan työpaikkaan osuvan. Saattaa kuulostaa hivenen työläältä, mutta niin työnhakeminen onkin. Parhaimmillaan tai pahimmillaan sen on ihan kokopäiväduuni. Mutta jos olet tosissaan hakemassa töitä, silloin pitäisi olla myös aikaa paneutua siihen.
P.S. Seuraa InHuntia LinkedInissä, Twitterissä ja Facebookissa ja paranna mm. mahdollisuuksiasi tulla headhuntatuksi 😉
