Sosiaalinen media (lyhennetään usein some) tarkoittaa verkkoviestintäympäristöjä, joissa jokaisella käyttäjällä tai käyttäjäryhmällä on mahdollisuus olla aktiivinen viestijä ja sisällöntuottaja tiedon vastaanottajana olon lisäksi. Sosiaalisessa mediassa viestintä tapahtuu siis monelta monelle, eli perinteisille joukkotiedotusvälineille ominainen viestijän ja vastaanottajan välinen ero puuttuu (Lähde: Wikipedia).

Sosiaalinen media on käsitteenä yleistynyt vuodesta 2007 lähtien, mutta vasta viimeiset vuodet se on alkanut olla tiivis osa lähes jokaisen ihmisen elämää myös Suomessa. Some on siis vielä varsin uutta ja varmasti osaksi tästä syystä hyvin usein tulee ihmeteltyä sitä, että minkälaisia kommentteja ihmiset laukovat somen eri kanavissa. Hyvin härskiä, loukkaavaa ja rasististakin tekstiä saa todella usein lukea. Sellaisia kommentteja, joita kyseiset ihmiset eivät ikimaailmassa uskaltaisi sanoa toiselle henkilölle pain naamaa. Verkossa tosin tämä on hyvin helppoa ja välillä tuntuu, että ihmiset elävät jossain kuplassa ja luulevat, että verkossa kaikki on sallittua ja elävät näin irrallaan todellisuudesta.

Digitaalisuus ja sosiaalinen media kasvattaa koko ajan rooliaan tässä maailmassa ja enemmän ja enemmän ihmisten pitäisi oikeasti miettiä, että millä tavalla he itseään somessa edustavat. ”Oikean” elämän ja digitaalisen maailman raja on tänä päivänä hyvin häilyvä. En toki toivo, että ihmiset alkavat turhan paljon muokkaamaan ja miettimään mitä asioita someen postailevat ja näin rehellinen spontaanisuus katoaisi tyystin. Tästäkin ilmiöstä saa harvakseltaan lukea ja kuulla hauskoja ja vähän ihmeellisiäkin tarinoita siitä, kuinka jotkut ihmiset suunnittelevat päivänsä jo sen mukaan, että saavat jotain siistiä ”postattavaa” eri somen kanaviin. Sitten me muut ihmetellään, kun näiden henkilöiden elämä on vain yhtä juhlaa. Harvemmin nimittäin kukaan postaa kuvaa 10 tunnin työpäivästä tai metsään menneestä myyntikäynnistä. Ei, kyllä se kuva on yleisemmin siitä maailman parhaasta mansikka chevre salaatista, joka tuli syötyä siinä maailman parhaassa lounaspaikassa ja vielä maailman parhaassa seurassa.

Myös työuran näkökulmasta omalla sosiaalisen median presenssillä voi olla suurikin merkitys nykyisen ja/tai seuraavan työn kannalta. Suomessa varsinkin kannattaa muistaa, että ihmisiä on hyvin vähän ja usein tuntuu, että joku tuntee aina sen jonkun.  Eli jos esim. Facebookissa postailee viikonloppuisin kaikenmaailman ryyppäyskännipäivityksiä niin kannattaa varmaan katsoa, että ketkä kaikki ne näkevät. Ja jos yhtään välittää omasta työpaikastaan tai siitä kuvasta jota ihmisille antaa niin kannattaa ne jättää kokonaan pois tai ainakin vähemmälle. Omassa ystäväpiirissänikin on sellaisia henkilöitä, joiden suosittelu johonkin työtehtävään olisi minulle suhteellisen haasteellista, koska tiedän heidän normi viikonloppurutiininsa. Jos suurin piirtein jokainen viikonloppu mennään viihteellä kaasupohjassa, niin on hyvin vaikea kuvitella, että tämän henkilön työpanos viikon alusta olisi kovin kummoinen. Toki ihmisissä on eroja ja toiset palautuu nopeammin kuin toiset, mutta silti.

LinkedInin suosia kasvaa koko ajan ja sitä voikin kutsua työelämän Facebookiksi. Se on erittäin hyvä muistaa ja ne viikonlopun terassipäivitykset ja kuulumiset lomareissulta kannattaa suosiolla jakaa muissa kanavissa kuten Facebook, Twitter ja Instagram.  LinkedIn on 99%:sti business elämää koskeva sosiaalisen median kanava. Annat itsestäsi suhteellisen epäammattimaisen kuvan, kun yhtäkkiä news feedissä asiallisten postauksien keskellä on sinun ”Tänään vedetään!” päivitys. Jos LinkedIn on sinulle uusi tuttavuus, niin kannattaa lukaista aikaisempi blogikirjoitukseni yleisimmistä virheistä LinkedInissä (http://inhunt.wpengine.com/2014/04/headhunterin-nakokulma-10-isointa-virhetta-linkedinissa/), jotta vältät turhat karikot ja annat heti alusta asti itsestäsi ammattimaisen kuvan.

Onpa sosiaalinen media koitunut kohtaloksikin jo useammalle henkilölle myös työpaikan näkökulmasta. Yksi tapaus oli kun henkilö laittoi profiilinsa otsikoksi, että ”Etsii uusia haasteita”. Ainoa ongelma oli, että hän oli vielä silloisen työnantajansa palkkalistoilla. No siinä ei ihan hirveän kauaa mennyt, kun oli sitten sieltä saanut lähteä. Tämän kuulin hyvin läheltä ja juttu on tosi. Sitten olen myös kuullut tapauksia, joissa yrityksen työntekijä on lähtenyt omissa nimissä ottamaan kantaa yritystä koskeneihin asioihin ja se on sitten johtanut toimenpiteisiin. Isoimmissa yrityksissä on tänä päivänä suhteellisen selkeät ohjeistukset, että kuka saa kommentoida ja mitä, mutta silti se aina joltakin tuntuu unohtuvan. Sosiaalisessa mediassa kun hyvin nopeasti ajatellaan, että nyt henkilö puhuu yrityksen suulla eikä omallaan. Ja se ei auta vaikka kuinka esim. omassa twitter -profiilissa lukisi ”Että twiitit ja ajatukset ovat omiani”.

Kirjoittanut,

Teemu Ruuska

http://fi.linkedin.com/in/teemuruuska/

Kirjoittaja Teemu Ruuska on liiketalouden tradenomi ja luki kansainvälistä markkinointia pääaineenaan. Teemu tuli InHuntiin vuonna 2009 ja on siitä asti toiminut rekrytoinnin parissa. Teemun vastuualueella InHuntissa on mm. liiketoiminnan kehittäminen, markkinoinnin suunnittelu ja toteutus sekä tuotteiden ja palveluiden konseptointi.

Seuraa InHuntia LinkedInissä: http://www.linkedin.com/company/inhunt-group-oy

Tykkää InHuntista Facebookissa: https://www.facebook.com/InhuntGroup

Seuraa InHuntia Twitterissä: https://twitter.com/InHuntGroup