Pari viikkoa sitten kirjoitin, kuinka määrittää oman arvonsa. Viime viikolla kirjoitin, kuinka työpaikan vaihtaminen on yleensä nopein tie parempaan kuukausipalkkaan. Tällä viikolla kirjoitan siitä, kuinka kovimmat palkat maksetaan kansainvälisillä kentillä.
Kun muutin pois Suomesta yli seitsemän vuotta sitten, elin itse siinä uskossa, että Suomessa palkat ovat hyvällä tasolla. Ja näin onkin, tosin niin on myös korkea verotus sekä korkeat elinkustannukset ja näin reaaliansio ei olekaan enää ihan niin korkea.
Se mikä minut kuitenkin yllätti, oli se, kuinka muissa maissa, kuten Espanjassa palkkataso on monissa tehtävissä erittäin lähellä Suomea. Samalla verotus ja muut kustannukset ovat huomattavasti alemmat. On toki totta, että jos katsotaan vaikka Espanjan tai Portugalin keskipalkkoja, jäävät ne kauaksi Suomesta. Tämä taas pitkälti johtuu siitä, että näissä maissa eri palvelualat kuten hotelli- ja ravintola-ala ja vaikka turismi työllistävät yhteensä jo miljoonittain henkilöitä ja näissä yleensä palkat ovat hyvin alhaisia. Kuitenkin kun siirrytään ns. toimistohommiin, niin palkat eivät olekaan enää niin kaukana Suomen tasosta.
Se missä asia sitten kääntyy päälaelle, on isot kansainväliset organisaatiot ja bisnekset, joissa yritykset maksavat jo aika tähtitieteellisiä summia saadakseen parhaat henkilöt riveihinsä. Esimerkiksi myynti- ja avainasiakaspäälliköt näissä organisaatioissa tienaavat helposti yli 150.000€ vuodessa.
Asia, joka on kuitenkin tärkeä ymmärtää on se, että noihin tehtäviin ei ihan helpolla pääse. Täytyy olla vuosien kokemus kansainvälisestä bisneksestä, asunut eri maissa, puhua useita eri kieliä, omata erittäin paljon osaamista, erinomaiset kommunikointitaidot ja ennen kaikkea tehdä kovaa tulosta. Jos pysytään myyjissä, on hyvä myös ymmärtää bisneksien tai kauppojen kokoluokat, joissa puhutaan minimissään sadoista tuhansista ja usein myös miljoonista euroista. Näin palkkojenkin suuruudet on suhteellisen helppoa ymmärtää.
Keskustelin yhden henkilön kanssa taannoin. Kun hän kertasi uraansa niin yhdessä kohtaa hän sanoi, että hän halusi pois kansallisesta liigasta ja halusi kansainvälisille kentille Champions Liigaan. Hän oli hypännyt pois pienehköstä ainoastaan kotimarkkinassa toimivasta IT-alan firmasta kovassa kasvussa olevaan startuppiin, joka oli lyhyessä ajassa ison rahoituksen turvin rantautunut yli 10 eri maahan.
Tuo oli mielestäni ihan osuva vertaus, koska kansallisella tasolla toimiva yritys ei juuri koskaan pysty kilpailemaan palkoissa isompaa kansainvälistä peluria vastaan. Champions Liigalla hän tarkoitti tietysti Euroopassa pelattavaa jalkapallon mestareiden liigaa, joten tähän pieni tietoisku siitä maailmasta. Tiesitkö, että Suomessa Veikkausliigassa pelaajien keskipalkka on alle 20.000€ vuodessa, kun Espanjassa toiseksi ylimmällä sarjatasolla pelaajien minimipalkka on 80.000€ vuodessa. Pääsarjatasolla se on lähes 200.000€ ja toki suurin osa pelaajista siellä ansaitsee miljoonia.
Kansainvälisillä kentillä maksetaan siis huippupalkkoja niin jalkapallossa kuin myös yritysten keskuudessa. Näitä yrityksiä on iso kasa esim. missä tahansa Euroopan suuressa kaupungissa. Ja toki pandemian takia ehkä jatkossa entistä enemmän häilyy rajat ja ei ole väliä, missä sitä itse työntekijänä konkreettisesti asuu. Yhdysvalloissa esim. monien yritysten työntekijät ovat muuttaneet pois asumaan halvempiin osavaltioihin ja kaupunkeihin, kun heidän työnantajansa mahdollistaa nykyään 100 prosenttisen etätyön.
Teemu Ruuska
