Kahdessa edellisessä kirjoituksessani olen kertonut, miten rekrytointi vaikeutuu ensi vuonna. Annoin myös vinkkejä siihen, miten rekrytoinnissa voi edelleen onnistua yhä haastavammaksi muuttuvassa ympäristössä.

Rekrytoinnin vaikeutumiseen on vaikuttanut suuresti työnhakijoiden odotukset uudesta työpaikasta. Tämä oli ilmeistä jo ennen pandemiaa, mutta parin viime vuoden aikana tämä suuntaus on vain voimistunut. Muuttunut maailma on saanut monet ihmiset kyseenalaistamaan, mitä he todella haluavat elämältään, johon erittäin vahvasti liittyy työn tekeminen.

Jos yrityksellä ei ole selkeää syvempää tarkoitusta, missiota ja arvoja, on hyvin vaikea kilpailla muiden yritysten kanssa siinä vaiheessa, kun kilpaillaan parhaista ehdokkaista. Vaikka palkka ja titteli ovat edelleen tärkeitä ainakin joillekin työnhakijoille, ne eivät enää ole listan kärjessä. Ne ovat asioita, joiden odotetaan olevan kohdallaan, kun kaikki muu on jo loksahtanut paikoilleen.

Vuosi 2021 on ollut kiireinen rekrytointivuosi, ja monet yritykset ovat huomanneet, että avoimien työpaikkojen täyttäminen kestää paljon kauemmin kuin ennen. Asiantuntija-, esimies- ja johtotason tehtäviin ei ole kovin paljon vapaana olevia ehdokkaita, ja jos niitä on, häviävät ne markkinoilta yleensä erittäin nopeasti. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että ainoa tapa löytää uusi työntekijä on ollut joko ottaa itse suoraan yhteyttä potentiaalisiin ehdokkaisiin tai turvautua esimerkiksi headhunterin apuun.

Kaikki tämä on myös merkinnyt sitä, että työnhakijat/ehdokkaat/kandit, tai miksi heitä sitten halutaankin kutsua tilanteen mukaan, ovat ymmärtäneet tilanteen ja pystyvät vaatimaan työnantajilta erilaisia asioita. Siinä vaiheessa, kun headhuntereilta tipahtelee viestejä omaan LinkedInin inboxiin tasaiseen tahtiin, kaikki tajuavat olevansa tilanteessa, jossa he itse valitsevat, missä työskentelevät. Tämä on pakottanut yritykset ymmärtämään, että työhaastatteluissa on nyt yhä enemmän kyse sen selvittämisestä, voisiko tämä olla henkilölle se uusi työpaikka. Ei siis siitä, että työnhakija tulee kädet ja jalat täristen haastatteluun, jossa häntä pommitetaan toinen toistaan vaikeammilla kysymyksillä.

Voisikin väittää, että vuonna 2022 on työnhakijoiden markkinat, ja monet yritykset tulevat saamaan hakijoilta yhä enemmän viestejä, joissa sanotaan: ”Olen pahoillani, mutta valintani ei kohdistunut teihin tällä kertaa”.

Teemu Ruuska