Johtamisen ja valmentamisen periaatteet
Henrik Dettmann on maailman pisimpään yhtäjaksoisesti maajoukkueiden päävalmentajana toiminut henkilö. Päävalmentajaura alkoi vuonna 1992 Suomen maajoukkueen peräsimessä. Vuosina 1997–2003 hän toimi Saksan päävalmentajana, ja vuodesta 2004 eteenpäin uudelleen Suomessa. Valmennusuraan on lisäksi sisältynyt useita seurajoukkueiden päävalmentajuuksia ympäri Eurooppaa.
Henrikin oma johtamistapa ja -tyyli on kehittynyt ja muuttunut vuosien aikana merkittävästi, yrityksen ja erehdyksen, sekä niistä saatujen kokemuksien myötä. InHunt Groupin johtajuus podcast-sarjassa keskustelimme Henrikin kanssa johtajuudesta, motivoinnista, arvostamisen tärkeydestä ja esikuvien merkityksestä.
Korkea vaatimustaso johtajalta on osoitus luottamuksesta ja avain parempiin tuloksiin
Henrikin aloittaessa valmennusuraansa maailmalla oli vallalla hyvinkin autoritäärinen, päävalmentajajohtoinen kulttuuri. Tuota johtamistapaa näkee yhä tiettyjen maiden ja lajien valmennuskulttuurissa. Henrik totesi jo aikaisessa vaiheessa omaa valmennusuraansa, että autoritäärisellä tavalla tuloksia ei voi kestävästi saavuttaa. Henrik päätti etsiä ja oppia muita tapoja johtamiseen.
Toisten kokemuksen arvostusta voisi parantaa koko yhteiskunnan eri alueilla.
Henrikillä on joidenkin ihmisten silmissä maine kärttyisenä, vaativana valmentajana. Henrik toteaa korkean vaatimustason olevan merkittävä luottamuksen osoitus sekä yksittäisiä urheilijoita että koko organisaatiota kohtaan. Johtajana Henrik luottaa siihen, että urheilija ja joukkue pystyvät vastaamaan asetettuihin vaatimuksiin, ja näin ollen saavuttamaan parempia tuloksia kuin ilman vaatimustasoa.
Kokemuksen myötä Henrik on oppinut, että mitä enemmän tietää sitä ymmärtää, kuinka vähän tietääkään. Johtajana ja valmentajana tämä asia on tärkeää tiedostaa. Ylipäätään Henrik näkee, että toisten kokemuksen arvostusta voisi parantaa koko yhteiskunnan eri alueilla.
Esikuvina humaaneja johtamistapoja korostaneita valmentajia
Henrikillä on ollut urallaan loistava mahdollisuus saada oppia ja neuvoja monilta eri valmentajilta, sekä mentoreilta että kirjoista. Omiksi esikuvikseen Henrik listaa muun muassa ensimmäiset esimiehensä, Helsingin Namikan päävalmentajat Jukka Mantereen ja Eero Saarisen. Tärkeitä mentoreita Henrikille ovat olleet Svetislas Pesic ja Alpo Suhonen, jolta hän on oppinut paljon humaaniutta ja merkityksellisyyttä valmentamisessa.
Tärkeimpiä oppeja valmentamiseen Henrikille toi Robert ”Petteri” Petersen, alun perin USA:sta Suomeen mormoni lähetyssaarnaajana tullut, maajoukkueen moninkertainen päävalmentaja. Petteri totesi valmennusseminaariin esiintymään tullessaan: ”En minä tullut tänne opettamaan, vaan minä tulin tänne itse oppimaan”. Tuosta tuli oivallus, johtajana menestyäkseen on koko ajan opittava ja omaksuttava uutta.
Ylhäältä annetut tavoitteet alentavat urheilijoiden ihmisarvoa
Humaaniin ja luottamukseen perustuvaan johtamistapaansa viitaten, Henrik vieroksuu tavoitteiden asettamista ylhäältä annettuina. Tavoite sanaan sisältyy kontrollin käsite, joka Henrikin mielestä sisältää ihmisarvoa alentavan viestin. Urheiluun kuuluu, että urheilijat ja joukkue pyrkivät aina kohti voittoa, tuosta lähtökohdasta syntyy aina jokin lopputulos.
Henrik toteaa, että on mukavampaa voittaa kuin hävitä. Tappioiden jälkeen elämä jatkuu, aina. Urheilijoille on kunnia-asia, että aina pyritään voittamaan käytettävissä olevin laillisin ja sääntöjen mukaisin keinoin.
Tappiosta oppiminen ja katseen suuntaaminen omasta suorittamisesta kaverin auttamiseen
Huippu-urheiluun ja työelämään, etenkin myyntityöhön kuuluvat erottamattomana osana tappiot ja niiden käsittely. Henrik näkee, että tappion hetkellä tulee ensimmäisenä muistaa, että ei heitetä suolaa haavoihin. Tappion hetkellä täytyy tunnistaa ja tunnustaa, että vastustaja on onnistunut omassa työssään. Voittajajoukkue ansaitsee hävinneen joukkueen arvostuksen ja kunnioituksen – koska vain siten voi arvostaa itseään ja omaa työtään. Tappioista otetaan oppia. Syyllisten etsimisen ja haukkumisen sijaan analysoidaan ne yksittäiset asiat, jotka tulee ja voidaan korjata kohti seuraavia koitoksia.
Tappion hetkellä tulee ensimmäisenä muistaa, että ei heitetä suolaa haavoihin.
Edellisten MM- ja EM-karsintojen yhteydessä Suomi oli ratkaisevissa peleissä, niin Sveitsiä kuin Bosnia-Hertsegovinaa vastaan, puoliajalla lähes 20 pistettä tappiolla. Molemmissa peleissä joukkue lopulta pystyi nousemaan tappioasemasta voittoon. Henrik raotti haastattelussa pukukopin salaisuuksia. Kuinka joukkue saatiin kääntämään ottelun kurssi, häämöttävästä rökäletappiosta, upeaan voittoon? Mikäli joukkue alisuoriutuu, niin usein syy on pelaajien liiallisessa keskittymisessä omiin suorituksiinsa, Henrik toteaa.
Kaikessa toiminnassa onnistumiset syntyvät helpoiten flow-tilassa, jossa ulkopuolinen maailma tavallaan sulkeutuu mielestä ja onnistumisen hetket seuraavat toisiaan. Vastaavasti useamman vapaaheittopaikan epäonnistuessa seuraa negatiivinen kierre ja itseluottamuksen romahtaminen. Peleissä Sveitsiä ja Bosnia-Hertsegovinaa vastaan, otteluiden puoliaikojen yhteydessä, Henrik vaati pelaajia miettimään oman suorittamisen sijasta sitä, kuinka itse voi parhaiten auttaa kaveria onnistumaan.
Tappioasemasta voittoon -otteluissa ja onnistumisissa ylipäätään tärkeintä ovat itseluottamukseen vaikuttavat asiat. Joukkueurheilussa on tärkeää joukkueen kollektiivinen itseluottamus. Suomella pienenä maana erityisesti korostuu kollektiivisuus ja vahva luottamus joukkuekavereihin. Suomen koripallossa positiiviseksi haasteeksi on muodostunut odotusten ylittäminen niin usein. Odotusten ylittämisestä on tullut uusi normaali.
Pelko on itseään toteuttava ennuste
Kilpailutilanteissa, huippu-urheilussa tai työelämässä, kilpailijan toimintatapaa pyritään analysoimaan ja ennustamaan. Lisäksi arvioidaan, miten kilpailijan toimintaan vastataan. Koripallossa vastustajan analysoitua ja löydettyä toimivat vastalääkkeet oman joukkueen hyökkäyskuvioihin, palataan siihen, millaista osaamista omalta tiimiltä löytyy. Pitää osata yksilöinä ja joukkueena hyödyntää kaikki omasta osaamisesta. Joukkueurheilussa vastustajaa pyritään aina yllättämään ja jekuttamaan. Tärkeää Henrikin valmennusfilosofiassa on, että epäonnistumisia ei pidä pelätä, koska pelko on itseään toteuttava ennuste.
Lisää tietoa valmentavasta johtamisesta kiinnostuneille lukijoille Henrik suosittelee Phil Jacksonin kirjoja motivoinnista, Filosofi Lauri Rauhalan tuotantoa, jossa viime kädessä on kyse ihmisestä, ja ihmisen kohtaamisesta, sekä Saska Saarikosken kirjaa Dettmann ja johtamisen taito.
Blogiartikkelin kirjoittaja:
Petri Peltoniemi
Senior Headhunter, InHunt Group Oy
