Yrittäjän irtautuminen ja omistajanvaihdos voivat merkitä uuden alkua sekä yrittäjälle että yritykselle. Joskus myös tomaateille. Strateginen valmistautuminen eri vaihtoehtoihin on järkevää aloittaa ajoissa.
Olen kesän aikana kasvattanut kolmenkymmenen eri lajin tomaatteja: punaisia, oransseja, raidallisia, kermanvaaleita; pieniä ja isoja, makeita ja happamampia. Tämä on ollut mahdollista, koska myin muutama vuosi sitten osuuteni yrityksestä ja jäin keväällä 2024 pois päivätöistä.
Yrityksestä luopuminen on prosessi, jossa vaikutetaan yrityksen arvoon ja kiinnostavuuteen jatkajien silmissä. Strategiset valinnat riippuvat siitä, mitä tavoitellaan.
Sopiva sattumakin saattaa auttaa. Näin on itselläni käynyt parikin kertaa, palataan siihen.
Suomalaiset yrittäjät ikääntyvät. Keski-ikä on puoli vuosisataa ja lähes viidennes on yli 65-vuotiaita. Kymmenet tuhannet yritykset tarvitsevat lähivuosina uuden vetäjän. Tavallisin vaihtoehto on se, että yritys myydään ja useimmiten tavoitteena on saada siitä mahdollisimman hyvä hinta.
Ammattimainen valmistautuminen irtautumiseen vastaa sitä, miten pääomasijoittajat valmistautuvat sijoitustensa exitteihin. Varmimmin käy kaupaksi yritys, joka kannattaa, kasvaa ja jonka liiketoiminta ei ole kiinni yrittäjän henkilökohtaisesta panoksesta. Totisesti helpommin sanottu kuin tehty!
Ostajia voi kiinnostaa myös muu kuin tilinpäätös: markkina-asema, asiakassuhteet, teknologia ja patentit, osaava henkilöstö jne. Vaihtoehtoja on monia eikä yhden koon menestysreseptiä ole.
Itse asiassa sanassa ”menestysresepti” ei ole yhtään k:ta, mutta kotoisen Hämeen murteeni sanassa ”ratekia” sentään on. Tällä venkoilulla yritän sanoa, että valintoja ohjaavat aina yrityksen erityistilanne, yrittäjän tavoitteet sekä muut markkina- ja paikalliset olosuhteet. Otetaan näistä esimerkkejä.
Jatkaja lähipiiristä?
Maatila- ja matkailuyritystä Hämeessä voi olla hankala myydä kokonaisuutena ulkopuoliselle ostajalle. On hienoa, jos jatkaja löytyy lähipiiristä, ja se on usein myös edullista: sukupolvenvaihdoksia edistetään yhteiskunnan puolesta verohuojennuksilla ja investointituilla.
Tällaisessa kokonaisuudessa tulee miettiä strategisia valintoja maa- ja metsätalouden sekä matkailutoiminnan painotuksissa ja etenkin sitä, mitä investointeja tehdään ennen vaihdosta ja mitkä jätetään uudelle yrittäjälle.
Jos ei löydy selkeää jatkajaa koko paketille, voi toimintojen eriyttäminen avata vaihtoehtoja: metsät omaan omistukseen, pellot vuokralle, mökit selkeästi erilleen asuinrakennuksesta.
Kun erikoistunut konepaja Pohjanmaalla etsii ulkopuolista ostajaa, voi olla järkevää tehdä selkeät investointien ja kasvun suunnitelmat, mutta jättää lopulliset päätökset ostajalle. Arvonnousua voi edistää, jos on varmistettu asiakkaiden kiinnostus, henkilöstön innostus ja osaaminen, mutta velkaa ei jätetä taseeseen.
Ostajia ehkä houkuttelee murroskohta, jossa vanha business pyörii, mutta valmistellut investoinnit voivat tuoda mahdollisuuden kasvattaa markkinoita esimerkiksi kansainvälisen ostajan verkostojen tai tuotevalikoiman kautta. Ulkomainen ostaja on usein ykkösvaihtoehto teknologiayrityksille, joiden toiminta on jo kansainvälistä. Mutta saattaa se sopia muillekin. Hyvä tosielämän esimerkki on Agrica Ab eli Porvoon Peruna. Sen liiketoimintaa on lähituottajien elintarvikkeiden välittäminen sekä ammatti- että yksityisostajille. Yritys investoi 2020-luvun aikana tehokkuuteen, moderneihin räätälöityihin tiloihin ja logistiikkaratkaisuihin. Vuosi sitten se myytiin japanilaiselle elintarviketukkurille, joka halusi tuoda omia tuotteitaan samaan jakeluketjuun.
Agrican yrittäjäperheen mukaan hinnasta sopiminen oli sujunut hyvin, koska ostaja arvosti hyvin tehtyä työtä ja huolella luotua strategista asemaa. Ostajana oli muun muassa riisiviinastaan, sakesta, tunnettu Takara Holdings, jonka tunnuslauseena on ”Smiles in Life”. Onnistuneisiin irtautumisiin johtaneet valinnat tuovat varmasti hymyjä monen yrittäjän uuteen elämään!
Sattumien kautta
Yrityksen rakenne on osa strategiaa, ja selkeät rakenteet voivat helpottaa riskien hallintaa hankalissa tilanteissa. Toimin 90-luvulla yrittäjäporukassa teknologia- ja viestintäalalla. Kasvoimme internetin alkuhuumassa nopeasti ja perustimme tytäryhtiöitä Ruotsiin ja Saksaan. Kotimaassakin yhtiöitimme toimintoja, muun muassa mobiili- ja hosting-palvelut. Pääsyynä oli se, että oman yksikön toimitusjohtajuus auttoi rekrytoimaan alan konkareita isommista yrityksistä.
Keväällä 2000 monet alamme yhtiöt joutuivat vaikeuksiin, kun ”teknokupla” puhkesi ja vuosia kasvanut palveluiden kysyntä tippui muutamassa kuukaudessa puolella.
Selviytymistämme auttoi yhtiörakenne: kustannuksia oli helpompi keventää, kun erikoistuneille yhtiöille löytyi uusia koteja.
Pääyhtiön listasimme vuonna 2001 pörssiin ”keittiön” kautta eli järjestelyllä, jossa pienempi jo listattu yritys osti sen omilla osakkeillaan.
Pian sen jälkeen liityin toiseen yrittäjäporukkaan ostamalla osuuden varainhoitoyhtiö Seligson & Co:sta. Vuosien varrella teimme monia etenkin poissulkevia strategiavalintoja.
Finanssiala kehittää jatkuvasti uusia tapoja viipaloida ja paketoida tulovirtoja, mutta vältimme muotituotteita. Emme perustaneet pääomasuojattuja rakenteita emmekä kiinteistörahastoja, ja hedge-rahastonkin suljimme. Sen sijaan keskityimme hiomaan lähes kaikille sopivia perustuotteita mahdollisimman toimiviksi, mottonamme oli, että yksinkertainen on tehokasta. Yksinkertaisessa, tutkimustietoon perustuvassa sijoitusfilosofiassa pysyminen toi meille kymmeniä tuhansia valistuneita sijoittaja-asiakkaita käytännössä täysin ilman markkinointia.
Se kiinnosti myös jo pitkään osaomistajana ollutta LähiTapiolaa, joka osti yhtiön kokonaan syksyllä 2020. Selkeät toimintamallit sopivat hyvin osaksi LähiTapiolan varainhoidon kokonaisuutta.
Uusi vaihe
Irtautumisen valmisteluja ohjaa aina yrittäjän tavoite: maksimoidaanko yrityksen arvoa, luodaanko pitkäjänteisen kasvun edellytyksiä uudelle sukupolvelle, luovutaanko kokonaan vai feidataanko pikkuhiljaa? Haluaako yrittäjä keskittyä harrastuksiin tai sijoittamiseen, yrittää vielä jotain uutta vai olla edelleen mukana nykyisessä yrityksessä – mutta ehkä jatkossa pikku hiljaa pienemmässä roolissa?
Itselleni luopuminen on merkinnyt mahdollisuutta tehdä uusia asioita. Jatkan finanssialalla parissa mielenkiintoisessa hallitusroolissa, voin muistella 90-luvulla oppimiani viestintäalan asioita fiksun elokuvayrityksen sparraajana ja teen vapaaehtoisviisastelua muun muassa Suomen Taideyhdistyksen hallituksessa. Uusi mielenkiintoinen mahdollisuus on keskustella fiksujen yrittäjien ja konsulttien kanssa InCrestin puitteissa.
Yrittäjän tahtotila vaikuttaa kaikkiin niihin valintoihin, jotka luovat onnistuneen omistajanvaihdon edellytykset. Strateginen selkeys on avainasemassa. Oikeat jatkajat, ostajat ja rahoittajat löytyvät helpommin, jos on selvää, mitä ollaan tekemässä ja kenelle, sekä tiedetään, mistä menestys muodostuu.
Oma maailmani on päivätyöstä luopumisen jälkeen vain avartunut, ja aikaa jää vielä tomaateillekin! Niidenkin parissa riittää valtavasti opittavaa: lajikkeita on tuhansia, ja makuja, muotoja sekä käyttötapoja lukemattomia. Kasvaakseen kaikki tarvitsevat kuitenkin valoa, lämpöä, vettä ja ravinteita – yksinkertainen on tehokasta.
Ari Kaaro on kasvattanut kesän aikana 30 eri lajia tomaatteja. Harrastus tuli mahdolliseksi yrityksestä irtautumisen jälkeen.
