Kodin tavarat elintarvikkeista lähtien tilataan suoraan verkosta kotiovelle – toimitus yleensä 24h:n sisällä. Silloin kun ravintolassa haluaa käydä, niin taskusta löytyy äppi, jolla suosikkiravintolasta pöydän varaaminen onnistuu nappia painamalla. Jos ruuan laittaminen ei kiinnosta, mutta ravintolaan ei jaksa lähteä, löytyy taskusta niin ikään kattava lista ravintolavaihtoehtoa, joista pystyy tilamaan ruuan suoraan kotiin. Mikäli ruokakaupassa käydään, samalla tuotteita kärryihin kerättäessä leimataan ne kärryissä olevaan lukijaan ja itsepalvelukassalla vain pankkikortti kassasta läpi ja ulos. Lähimaksaminenkin on kaikkialla ja pin-koodia ei turhaan näpytellä. Teknologia näkyy joka puolella ja se on tullut helpottamaan ihmisten arkea, talous on noususuunnassa, ravintolat ja kahvilat ovat täynnä ihmisiä ja ihmiset hymyilevät kaduilla. Missä siis olen? Vastaus: Madridissa, Espanjassa.
Kun muutin elokuussa 2014 Madridiin, Espanjaan en olisi uskonut, että yllätyn niin monessa asiassa positiivisesti. Aurinko, lämpö ja hymyilevät ihmiset olivat asioita, joita osasin odottaa, mutta se, että monet asiat jotka ovat vasta tuloillaan Suomessa, ovatkin jo täällä. Vielä vuonna 2009, kun viimeksi asuin Espanjassa näin ei ollut ja Suomea pystyi helposti pitämään edelläkävijänä. Nyt kun katson tilannetta, voin rehellisesti todeta, että Espanja on mennyt monessa kohtaa ohi. Siis tuo parjattu Etelä-Euroopan maa, joka tunnetaan Suomessa parhaiten siestasta ja mañana meiningistä. Näistä kummastakaan ei tosin ole enää jäljellä kuin lähinnä lämpimiä muistoja. Ilmeisesti siinä vaiheessa, kun Espanja oli kaatumassa (Eurooppa siinä mukana) ja valtionjohto pyysi julkisesti koko Euroopalta anteeksi, niin tajuttiin, että nyt tarvitaan muutoksia laajalla rintamalla.
Suomi on ahdingossa, mutta ilmeisesti ahdinko ei ole vielä tarpeeksi iso, jotta asioita oikeasti saataisiin tapahtumaan. Hyvä esimerkki on kilpailukykysopimus, jota on kohta väännetty vuoden verran ja alkuperäisestä sopimuksen rungosta ei ole enää mitään jäljellä. Ay-liikkeet vuorollaan laittavat kapuloita rattaisiin ja latelevat reunaehtoja. ”Saavutetuista eduista ei luovuta”, on lause, joka on ainakin piirtynyt omiin verkkokalvoihini.
Maalaisjärjellä kun asiaa katsoo, niin silloin kun ihmisillä menee rahallisesti hyvin, hankitaan isompaa asuntoa, uutta autoa, harrastuksiin laitetaan rahaa ja käydään ulkomailla. Kuitenkin vaikeimpien aikojen koittaessa asioista joudutaan luopumaan. Harrastuksia vähennetään, ulkomaan reissu vaihtuu viikonloppuun Rukalla ja ravintolassa käymisestä tulee harvinaista luksusta. Luovutaan siis asioista, jotka eivät ole niin tärkeitä, jotta se tärkein eli katto pysyy pään päällä ja ruokaa riittää pöydässä.
Suomi on maana ollut jo pitkään ahdingossa, mutta kukaan ei ole valmis luopumaan mistään. Pidetään niin pitkään omista eduista kiinni, että työpaikkoja lähtee yhä kovemmalla tahdilla ja luukkujen jonot pitenevät. Luukkujen, joista kohta ei enää riitäkään rahaa jaettavaksi, koska sitä ei yksinkertaisesti ole. Suomen valtio velkaantuu hirvittävällä tahdilla ja jossain kohtaa maailmallakin tulee mitta täyteen suomalaisten saavutettujen etujen maksamista. Ja tätähän suurin osa suomalaisista ei ymmärrä.
Suomi nousee tällä hetkellä kansainvälisessä mediassa esiin lähinnä kahteen asiaan liittyen: ”Suomi – Euroopan uusi sairas mies” kuten mm. BBC sen muotoili sekä pakolaiskriisi / Suomen ainutlaatuiset katupartiot. Voin todeta, että kumpikaan ei hirveästi ylpeyttä herätä. Onko suomalaiset tietoisia tästä, että meidän aidosti hyvänä pidetty kansainvälinen maabrändimme saa nyt kolhuja joka suunnasta? Kiinnostaako se edes aidosti ketään? Ilmeisesti ei.
Asia joka minua kuitenkin ehkä eniten tässä kaikessa ärsyttää, kun seuraan asiaa täältä etäältä, että kuinka hyvin asiat Suomessa vielä ovat ja kuinka ihmiset eivät sitä pysty ymmärtämään. Jopa kolmen vuoden mittaiset äitiysvapaat, puoli-ilmainen päivähoito, ilmainen koulutus opintotukineen, lähes ilmainen terveydenhuolto sekä kattavat työttömyys- ja sosiaaliturvat ovat asioita, jotka monessa muussa maassa asuvalle voivat kuulostaa täysin käsittämättömiltä ja epätodellisilta. Näistä on monelle suomalaiselle tullut itsestäänselvyyksiä, asioita jotka ihmiselle vain kuuluu. Itse olen vahvasti toista mieltä ja kuten entinen valtiosihteeri Raimo Sailas sen hyvin totesi: ”Hyvinvointivaltion tuhon siemen on siinä, että alamme pitää sosiaalitukia ja palveluita itsestäänselvyyksinä.”
Kaiken lisäksi Suomessa on paljon loistavaa koulutettua porukkaa ja silti keskustelu pyörii täysin väärien asioiden ympärillä, jota leimaa yltiöpäinen negatiivisuus. Otetaan esimerkkinä tämä hallintarekisteriasia, joka taas tupsahti pöydälle. Kuinka monella on oikeasti edes käsitystä, mistä siinä on kyse? Itse olen koulut käynyt ja silti en täysin sitä ymmärrä joten veikkaan, että ei suurin osa niistäkään, jotka sitä on ensimmäisenä aina kritisoimassa ja vaatimassa Stubbin päätä vadille. Itse olen jo kauan sitten päättänyt, että en kommentoi ainakaan julkisesti sellaisia asioita, joista minulla ei ole riittävää ymmärrystä. Ehkä se on huono, koska tuntuu, että ne joilla ei ole sitä vähääkään ovat tänä päivänä niitä kovaäänisimpiä.
Kaiken negatiivisuuden ja katkeruuden keskellä, mitä jos sen sijaan, että yritettäisiin löytää syyllisiä, keskityttäisiinkin ihan yksilötasolla siihen, että miten esim. omaa tilannetta voisi parantaa? Kun kerroin vuonna 2012 silloiselle esimiehelleni, että 2014 kesällä suuntaan Madridiin, niin ei minulta ollut kukaan tullut kysymään, että ”Hei, haluisitko lähteä Espanjaan, perustaa toimiston sinne ja samalla hoitaa Masterin tutkinnon siinä ohessa.” Kyllä se oli ihan oman suunnittelun tulos ja asia, jota itse ajoin määrätietoisesti eteenpäin. Vuosi siitä, kun olin tänne muuttanut, toimisto oli auki ja maisterin paperit taskussa. Hommaa ei varmasti ainakaan helpottanut se, että kuukausi ennen muuttoa minusta tuli isä, kun esikoisemme syntyi heinäkuussa 2014. Tällä vain yritän sanoa sitä, että omaan elämään ja onnellisuuteen voi vaikuttaa. Tekosyitä voi myös aina loputtomiin keksiä.
Toivoisin myös, että positiivisuus alkaisi taas nostaa päätään. Itselleni kun on tullut se fiilis, että positiivisuus tai onnellisuus ovat tällä hetkellä lähes kiellettyjä asioita Suomessa, tai ainakaan niistä ei saa ääneen mainita. Olisi myös hienoa, jos pystyttäisiin olemaan onnellisia toisten puolesta eikä ainoastaan katkeria siitä, että toisella on enemmän kuin itsellä. Tai jos ei ole niin ainakin luullaan, että on. Kun joku toinen saa kovasta työstään palkinnon, on sekin väärin, vaikka itse ei ole laittanut tikkuakaan ristiin. Nämä ovat asioita, jotka ovat silmiin pistäviä, kun seuraa ihan yleistä kirjottelua, mutta myös omalla kohdallani olen tähän törmännyt. Ilmeisesti joissakin on herättänyt katkeruutta se, että olen onnistunut saavuttamaan kovalla työllä tavoitteeni ja elän tällä hetkellä unelmaa, josta nautin täysillä enkä todellakaan pelkää peitellä sitä. Korviini kantautuneiden kommenttien perusteella joillekin tämä on ollut ilmeisesti liian suuri annos onnellisuutta ja positiivisuutta. No tämä oli hyvin tiedossa ja lähinnä asia, jolle olen vaan naureskellut.
Positiivisuuttakin on monenlaista. Se voi olla esimerkiksi sitä, että moikataan rappukäytävässä vastaantulevaa, vastataan hymyyn hymyllä, ollaan ystävällisiä toisille tuntemattomillekin ihmisille tai toivotetaan bussipysäkillä muille kanssamatkustajille hyvää huomenta. Nämä ovat asioita, jotka nykyisessä kotipaikassani ovat arkipäivää ja niillä on kumman iso vaikutus päivän kulkuun.
Viime Suomi-visiitillä tulin matkalaukkukärryjen kanssa Helsinki-Vantaan tuloaulaan ja oikealta puolelta minua kohden käveli pitkähkö suomalainen mies vetäen trolliaan perässä. Hetken siinä arvoimme, että kumpi väistää kumpaa johon yritin itse vastata pienellä ”sori” tyyppisellä hymyllä. Vastapuolen kommentti oli: ”Ei V***U SAA***A!” ja jatkoi puhisemista kävellessään ohi. Itse olin niin hämmentynyt asiasta, että en saanut sanaa suustani ja samassa ajattelin vaan, että ”Welcome to Finland”. Samanlaiset tilanteet, joissa ihmisten huonotuulisuus ja negatiivisuus olivat silmiin pistävää toistuivat useaan kertaan muutaman päivän visiitin aikana ja oli taas vaikea uskoa, että kyseessä on maa joka sijoittui World Happiness Reportissa sijalle 5. Espanjan ollessa sijalla 37. No tällä raportilla ei ole kyllä selkeästi mitään tekemistä aidon onnellisuuden ja fiiliksen kanssa. Se onkin muodostettu yhdistämällä maiden BKT per asukas, sosiaaliturva, todennäköinen elinikä, vapaus, jalous ja korruption taso. Kun katsoo käytettyjä mittareita, on helppo ymmärtää, miksi Suomi pärjää siinä vielä niin hyvin.
Tiedostin Suomen tilanteen olevan vakava muuttaessani pois 2014 elokuussa, mutta hetken asuttuani muualla olen vasta ymmärtänyt, miten kriittisessä tilanteessa se oikeasti on. Valitettavasti asia, jota selkeästi suurin osa suomalaisista ei edelleenkään ymmärrä. Monet asiat joista olemme työ- ja opiskeluelämässä Suomessa saaneet nauttia, on hankittu silloin, kun Suomella meni maana hyvin. Nyt valitettavasti ollaan tilanteessa, jossa osasta niitä on luovuttava ja löydettävä yhdessä keinot miten saataisiin ne takaisin ts. miten saataisiin koko Suomi jaloilleen ja nostettua takaisin siksi maaksi, josta vuosikaudet olemme saaneet olla ylpeitä.
Ensimmäinen asia, josta itse lähtisin hakemaan muutosta, on asenteet. Jos pyöritään ainoastaan negatiivisten asioiden ympärillä, se ei aja Suomea kuin isompaan ahdinkoon. Toissa päivänä sunnuntaina istuimme vaimoni kanssa täällä meidän lähikahvilassa noin kello 18.00 aikaan illalla. Kahvila oli tupaten täynnä, ihmiset hymyilivät, nauroivat ja kävivät keskustelua isoissa seurueissa kovaääniseen espanjalaiseen tapaan. Tuijotin pöytiä hymyillen ja vaimoni kysyi, että ”mitä katsot ja miksi hymyilet?”. Totesin vaan, että tässä yksi syy miksi rakastan tätä paikkaa. Vaikka kaikilla on varmasti huolia ja murheita, niin täällä ihmiset silti oikeasti nauttivat siitä mitä heillä on ja elävät tätä elämää.
Aurinkoisin terveisin Madridista,
Teemu Ruuska
http://fi.linkedin.com/in/teemuruuska/
http://teemuruuska.branded.me/
Kirjoittaja Teemu Ruuska tuli InHuntiin vuonna 2009 ja on siitä asti toiminut rekrytoinnin parissa. Tällä hetkellä Teemu toimii InHunt Groupin digijohtajana sekä on Hunting Heads Espanjan toimitusjohtaja. Hunting Heads yksi maailman johtavista suorahakuketjuista johon InHunt Group liittyi vuonna 2013.
Seuraa InHuntia LinkedInissä:
http://www.linkedin.com/company/inhunt-group-oy
Tykkää InHuntista Facebookissa:
https://www.facebook.com/InhuntGroup
Seuraa InHuntia Twitterissä:
