Siinä vaiheessa, kun on itse lukenut tuhansia ja tuhansia CV:tä sekä haastatellut myös pitkälle toistatuhatta henkilöä, on oppinut yhden asian: CV:n perusteella on  vaarallista tehdä ihan hirveän suuria johtopäätöksiä.

 

Samaan lopputulokseen on myös tullut Melissa Sepp, jonka kirjoituksen ”Quit ​Focusing on Resumes​! ​You’re ​Better Off Hiring​ ​for​ ​Skills” satuin juuri lukemaan. Kirjoituksessa hän nosti esiin monia hyviä pointteja siitä, miksi kaikkien rekrytointia tekevien henkilöiden tulisi keskittyä enemmän konkreettisiin taitoihin ja osaamiseen, eikä niinkään siihen, mitä henkilön CV:ssä lukee.

 

”Koska ansioluettelo voi olla ainoa todellinen tapa hakijoille antaa positiivisen kuvan itsestään, yrittävät he toki tehdä sen mahdollisimman hyvin. Tämä tarkoittaa sitä, että heillä on taipumus jättää pois mahdolliset negatiiviset asiat, kuten varsinaiset syyt lähteä edellisestä yrityksestä, tavoitteiden alittamiset, ongelmat jne.”

 

Kuitenkaan Melissan mielestä isoin ongelma ei ole se, että CV:t voivat antaa hyvin yksipuolisen kuvan henkilöstä. Hänen mukaansa isoin ongelma on rekrytointia tekevät henkilöt ja erityisesti se, miten päätöksiä tehdään.

 

Totuus tiedostamattomasta puolueellisuudesta

 

Halusimmepa sitä tai emme, meillä kaikilla on vaarana olla tiedostamatta hyvinkin puolueellisia, kun käymme läpi hakijoiden CV:tä. Melissan esittää syiksi mm. nämä seuraavat asiat:

 

– Olemme ihmisiä ja tutkitusti meillä on taipumus suosia toisia ihmisiä, jotka ovat lähellä omaa kulttuuria ja taustaa.

 

– Teemme usein vääriä oletuksia ja ennakkoarvioita, jotka perustuvat tietoihin, jotka löytyvät CV:stä.

 

– Lisäksi suosimme hakijoita, jotka käyttävät CV:ssä samaa kieliasua kuin mekin käyttäisimme.

 

Melissa nostaa myös esiin, että tänä päivänä monilla yrityksistä on käytössä järjestelmiä, jotka tekevät ensimmäisen karsinnan automaattisesti ja valitsevat seuraavalle kierrokselle hakijat sen perusteella, kenen CV:stä löytyy tietty määrä oikeita ”avainsanoja”. Tämä on hänen mielestä jo askel parempaan suuntaan, mutta ei riittävä, koska jatkoon pääsee ne henkilöt, jotka ovat ymmärtäneet optimoida oman CV:n ja onnistuneet sisällyttämään sinne tarvittavan määrä oikeita sanoja.

 

Ratkaisuksi Melissa tarjoaa sitä, että alkaisimme kiinnittää enemmän huomiota hakijoiden taitoihin ja konkreettiseen osaamiseen työhistorian sijasta. Hän huomauttaa, että monet yritykset testaavat kyllä hakijoiden osaamisen ja taidot, mutta vasta rekrytointiprosessin loppuvaiheessa, jolloin jäljellä on enää muutama ehdokas.

 

Melissa ehdottaakin, että jo heti rekrytoinnin alkuvaiheessa hyödynnettäisiin lyhyitä taitotestejä, jolla myös vähennetään merkittävästi aikaisemmin mainittua tiedostettua tai tiedostamatonta puolueellisuutta. Näin myös hakijoiden ei tarvitse olla huolissaan sellaisista asioista, jotka voivat vaikuttaa jonkin rekrytoijan silmissä negatiivisesti hänen hakemukseensa.

 

Taitotestit ovat Melissan mukaan myös rehellisempiä ja luotettavampia, kuin itse tehdyt tulkinnat hakijan CV:stä. Se, että joku hakija on työskennellyt tunnetussa yrityksessä voi saada hänet näyttämään jonkun silmissä paremmalta kuin muut hakijat, vaikka kukaan ei tiedä, miten hän olisi tehtävässään edes suoriutunut.

 

Loppuun Melissa vielä korostaa sitä, että kun rekrytointi perustetaan heti alussa hakijoiden taitoihin ja osaamiseen, poistaa se nämä inhimilliset ja puolueelliset päätökset, varsinkin rekrytoinnin alkuvaiheessa ja näin antaa jokaiselle hakijalla tasapuoliset mahdollisuudet edetä prosessissa eteenpäin.

 

Lopuksi…

 

Itse olen jokseenkin Melissan kanssa samaa mieltä ja olen usein nähnyt sitä, että henkilön ansioluettelon perusteella tehdään aika suuria ja välillä vääriä johtopäätöksiä. Sen lisäksi, että pitäisi keskittyä enemmän konkreettisiin taitoihin ja osaamiseen, niin yhtä lailla myös henkilön sopivuus, motivaatio sekä kyky oppia uutta ovat todella tärkeitä nykypäivänä.

 

Ja kun kirjoitan kyvystä oppia uutta, niin en nyt tarkoita klisettä ”olen nopea oppimaan”, joka löytyy monen hakijan CV:stä. Sen sijaan tarkoitan luontaista halua ja kiinnostusta oppia uusia asioita ja kehittää omaa osaamistaan tauotta. Muutamalla kysymyksellä on erittäin helppo selvittää, onko tämä luontaista henkilölle vai ei. Tämä on jokaiselle organisaatiolle nyt ja tulevaisuudessa erittäin tärkeää, mutta ihan yhtä lailla se on sitä jokaiselle meistä. Vain sillä voimme varmistaa, että pysymme tässä työelämän kelkassa mukana ja että osaamisellemme on myös käyttöä tulevaisuudessa.

 

 

Lue koko alkuperäinen artikkeli: www.recruitingdaily.com/quit-​focusing-resumes​-​youre-​better-off-hiring​-​for​-​skills/

 

Kirjoittanut,

 

Teemu Ruuska

http://fi.linkedin.com/in/teemuruuska/

Kirjoittaja Teemu Ruuska tuli InHuntiin vuonna 2009 ja on siitä asti toiminut rekrytoinnin parissa. Teemu on asunut Madridissa, Espanjassa vuodesta 2014 ja vastaa tällä hetkellä InHuntin kansainvälisestä suorahakuverkostosta InHunt Worldistä. Viime vuodet Teemu on keskittynyt digitalisaatioon ja ennen kaikkea digitaaliseen transformaatioon rekrytointi- ja suorahakualalla.