Puhelin soi…. Headhunter Jari Luoma täällä päivää. Haluaisin keskustella kanssasi eräästä mielenkiintoisesta tehtävästä?
Mitä vastaat? Tyrmäätkö suoralta kädeltä, koska juuri kaksi vuotta sitten aloitit nykyisessä tehtävässä? Vai haluatko kuulla lisää? Ehkä headhunterilla olisi jotain mielenkiintoista tarjottavana….
Varmasti on. Silloin, kun lähestymme sinua, olet jo selviytynyt ensimmäisestä rankkauksesta. Profiilisi on huomattu, ammattitaitosi, osaamisesi, kokemuksesi on pantu merkille, olet kiinnostavampi tehtävään kuin moni muu. Sinua halutaan viedä uralla eteenpäin. Aina kannattaa kuunnella, mitä headhunterilla on tarjottavana. Ei ehtii vastata myöhemminkin.
Headhunterina ymmärrän oikein hyvin, kun ehdokas kertoo olleensa vasta vähän aikaa tehtävässään. Sitoutuminen on silloin kohdallaan ja työnantaja voi olla tällaisesta työntekijästä ylpeä. Lyhyt työsuhde näyttää CV:ssä huonolta ja sitä joutuu aina selittelemään. Vaikeaksi selittämisen tekee, jos hyväksyttävää syytä ei ole. Selkeä steppi uralla eteenpäin, perhesyyt, työmatkan lyheneminen tai muu vastaava on hyväksyttävä syy. Usein työntekijä on jäänyt urakehityksessään paikalleen, kaikki on jo opittu eikä yrityksessä ole urapolkua tarjolla. Silloin headhunterin soitto tulee sopivaan aikaan.
Kun johonkin suuntaan kumarrat, niin toiseen suuntaan pyllistät. Kahden kauppa on kolmannen korvapuusti. Pitää paikkansa. Ensi alkuun tuntuu siltä, että vanha työnantaja on se, joka saa korvilleen, kun menettää sitoutuneen, hyvän työntekijän. Toki se niin onkin, mutta lähes aina organisaation ja kehityksen kannalta muutos on vain hyväksi. Uusi työntekijä tuo organisaatioon uusia työtapoja, uutta kulttuuria ja saa vanhatkin työntekijät piristymään ja nousemaan uuteen kukoistukseen. Puhumattakaan ammatillisesta lisäarvosta. Muutosta ei kannata vastustaa, vaan siinä kannattaa olla mukana nauttimassa sen tuomista hedelmistä.
Tällaisena nousukautena hyvistä työntekijöistä on pulaa ja niiden saaminen on vaikeaa. Saattaa tulla mieleen yrittää pitää kiinni vanhasta työtekijästä kynsin hampain. Minusta se ei kannata. Jos työntekijä on niin pitkällä, että tulee ilmoittamaan lähtevänsä toiseen tehtävään, niin hänen lähtöään pitää tukea. Pitää sopia hyvässä hengessä irtaantuminen niin, että tärkeät keskeneräiset työt tulevat tehdyksi ja hyvä henki säilyy loppuun saakka. Tässä tilanteessa tehdään suuri karhunpalvelus yritykselle, jos yritetään väkisin pitää työntekijä talossa rahalla tai joillakin muilla houkuttelutekijöillä. Tilanne tulee uusiutumaan kohta ja välille on jäänyt ryppy, jota ei saa silitettyä. Työnantajalle jää epäilys, että kohta hän on taas hakeutumassa muualle. Siltoja ei kannata polttaa takanaan, ei kummankaan osapuolen.
Kun työntekijä siirtyy toiseen tehtävään, niin siirtymiselle on aina joku syy. Se syy ei ole headhunterin soitto. Hyvistä työntekijöistä kannattaa pitää kiinni silloin, kun he vielä ovat tehtävässään. Se on johtamiskysymys. Hyvä johtaja tukee työntekijän irrottautumista, mutta samalla katsoo peiliin kysyvästi ottaakseen tilanteesta opikseen.
Aina ei tarvitse odottaa headhunterin soittoa, avoimia työpaikkoja löytyy:
https://inhunt.fi/avoimet-tyopaikat/
Ja sitäpaitsi oikea aika hakea töitä on silloin, kun olet vielä töissä.
Työnantajille vinkkaisin, että käyttäisivät palveluksiani heti haun alkuvaiheessa, eikä vasta sitten, kun haku on ollut auki monasti eikä siihen ole millään onnistuttu saamaan hakijoita. Haku kuluu ja vanhenee ja kandien houkuttelu siihen muuttuu aina vain vaikeammaksi, vaikka alunperin tehtävässä ei ollut mitään vikaa. Kandit kysyvät: ”Eikö tämä ole ollut avoinna jo monta kertaa?”. Kiinnostus laimenee…..
Aurinkoisia päiviä ja varokaa tulvia.
Kirjoittanut,
Jari Luoma
https://www.linkedin.com/in/jari-luoma-45138518/
Jari on InHunt Group Oy:n aluejohtaja Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan alueilla. Jari on aikaisemmin toiminut yli 20 vuotta rakennus- ja teknologiateollisuudessa toimitusjohtajana. Hänellä on vahva kokemus myös tuotekehityksestä sekä kansainvälisestä markkinoinnista ja myynnistä.
