On jo pitkään ollut tiedossa, että isot yritykset eivät enää kiinnosta työpaikkoina samalla tavalla kuin aikoinaan, jolloin vaikkapa työskentely Nokialla oli lähes jokaisen suomalaisen työelämässä olevan unelma. Tänä päivänä ainoita paikkoja, joissa suuret yritykset keikkuvat vielä mielenkiintoisimpinä työnantajina ovat lähinnä opiskelijoille suunnatut kyselyt ja niissäkin lähinnä siitä syystä, että opiskelijoiden vastaukset perustavat aivan vääriin asioihin ja mielikuviin. Muistan erittäin hyvin, kun vielä istuin Suomessa koulun penkillä, kuinka moni halusi työskennellä Finnairilla ja yleisin syy siihen oli, että pääsisi matkustelemaan. Kuinka kova olikaan pettymys, kun ymmärrettiin, että sitä ihan perus markkinointiduunia tehdäänkin Vantaalla sijaitsevasta toimistosta käsin eikä vaikkapa lentokoneesta matkalla Singaporeen.

Yksi professoreistamme kysyi, kuinka moni haluaisi työskennellä tämän tyyppisessä isossa yrityksessä? Jos en ihan hirveästi valehtele, niin taisi nousta kaksi tai kolme kättä, kun luokkahuoneessa meitä istui tuolla kertaa noin 50.

Mielenkiintoista oli myös huomata se, että heti kun tulee edes muutama vuosi työkokemusta, ajatukset alkavat olla hyvin toisenlaiset. Itse palasin töiden ohessa koulun penkille hetkeksi vuonna 2014, kun suoritin maisterin tutkinnon Madridissa, jossa olen siitä asti asunut perheeni kanssa. Yliopistolla oli usein käymässä isoja yrityksiä kertomassa itsestään sekä toki houkuttelemassa parhaita opiskelijoita heille työntekijöiksi. Kerran oli paikalla samaan aikaan Espanjan isoimpiin työnantajiin kuuluvia yrityksiä, kuten Santander, Inditex (Zara, Massimo Dutti yms.) ja Telefonica. Jossain kohtaa yksi professoreistamme kysyi, kuinka moni haluaisi työskennellä tämän tyyppisessä isossa yrityksessä? Jos en ihan hirveästi valehtele, niin taisi nousta kaksi tai kolme kättä, kun luokkahuoneessa meitä istui tuolla kertaa noin 50. Yrityksien edustajien ilmeet olivat ihan näkemisen arvoisia.

Tämän jälkeen keskustelua jatkettiin sekä lähdettiin hakemaan syitä ja kysyttiin, missä kukakin haluaisi sitten työskennellä. Vastaukset noudattivat hyvin pitkälle samaa kaavaa. Halutaan yrityksiin ja tehtäviin, joissa saa vapautta ja vastuuta sekä työskennellä mielenkiintoisten ihmisten kanssa mielenkiintoisissa projekteissa. Työpaikalle halutaan tulla viihtymään, kokemaan elämyksiä, kehittymään ja toki tekemään myös töitä. Useissa pienemmissä yrityksissä työntekijöitä kuunnellaan ja heille uskalletaan antaa vastuuta. Pienessä yrityksessä hyvin tehdystä työstä yleensä myös kunnian saa se, joka on aidosti hyvän työn tehnyt, eikä esimerkiksi hänen esimiehensä.

Useat pienet yritykset ja varsinkin monet start-upeista ovat sisäistäneet todella hyvin ne asiat, jotka vaikuttavat tänä päivänä työpaikkojen valintaan ja tekevätkin todella paljon töitä työntekijöiden viihtyvyyden ja hyvinvoinnin eteen. He ymmärtävät työnantajabrändin tärkeyden osana rekrytointeja ja nostattavat sitä jalustalle myös silloin, kun rekrytoinnit eivät ole käynnissä.

Sen lisäksi, että työpaikat ovat viihtyisiä, siellä on loistavaa porukkaa ja työpäivät eivät tunnu työpäiviltä, on pienissä yrityksissä myös paljon muuta, miksi sinne hakeudutaan töihin. Nämä asiat tulevat hyvin esille Suomen työ- ja elinkeinoministeriön tekemästä työolobarometristä. Siinä mm. luetelleen seuraavat asiat pienten yritysten eduksi:

• Työntekijöitä kohdellaan tasapuolisemmin
• Työntekijöiden ja johdon väliset suhteet ovat avoimemmat ja luottamuksellisemmat
• Työpaikalla välitetään tietoja avoimemmin
• Mahdollisuus vaikuttaa omiin töihin ja työtahtiin

Väittäisin myös itse, että noista tuo viimeisin on sellainen, jonka merkitys kasvaa koko ajan ja varsinkin jos siihen lisää vielä sen, että on myös mahdollisuus vaikuttaa, mistä työ tehdään. Pienemmät yritykset ovat usein hyvin paljon joustavampia ja edellä siinä, mitä tulee esimerkiksi etänä työskentelyyn. Asia, jonka tärkeys työntekijöiden keskuudessa kasvaa koko ajan, kun mietitään seuraavaa työpaikkaa ja työtehtävää.

Kirjoittanut,

Teemu Ruuska

http://fi.linkedin.com/in/teemuruuska/

Kirjoittaja Teemu Ruuska tuli InHuntiin vuonna 2009 ja on siitä asti toiminut rekrytoinnin parissa. Teemu on asunut Madridissa, Espanjassa vuodesta 2014 ja vastaa tällä hetkellä InHuntin kansainvälisestä suorahakuverkostosta InHunt Worldistä. Viime vuodet Teemu on keskittynyt digitalisaatioon ja ennen kaikkea digitaaliseen transformaatioon rekrytointi- ja suorahakualalla.