Uusimman Suomessa tehdyn työmarkkinabarometrin mukaan vain 10 % yrityksistä suunnittelee lisäävänsä henkilöstönsä määrää loppuvuoden aikana. Samalla 11 % yrityksistä suunnittelee vähentävänsä. Etelä- ja Länsi-Suomessa työllistämisaikeiden indikaattori on + 3-4 %, kun taas Itä- ja Pohjois-Suomessa murheelliset – 7 ja – 8 %. Tämä kertoo siitä, että yritykset ovat jälleen todella odottavalla kannalla ja mitään suuria muutoksia tai investointeja ei haluta tehdä. Tilanne on ollut enemmän ja vähemmän sama vuodesta 2009 enkä itse henkilökohtaisesti usko, että muutosta siihen on tulossa vielä pitkään aikaan. Taantumat ja matalan kasvun ajat tulevat seuraamaan toinen toistaan ja isot yritykset tyytyvät kaunistelemaan taloudellisia lukuja tehostamalla ja vähentämällä henkilöstöä. Roviot ja Super Cellit ovat mukavia valopilkkuja, mutta niidenkin vaikutus isoon kuvaan on hyvin pieni. Olkoonkin, että niiden ja muutamien muiden takia on Suomeen syntynyt suhteellisen voimakas start-up buumi ja monet ovat päättäneet laittaa oman yrityksen pystyyn ja kokeilla siipiään.

Suomeen syntyy myös toisella tavalla ja muun kuin startup-buumin takia iso määrä uusia yrityksiä. Useissa isoissa ja keskisuurissa yrityksissä on jouduttu rankalla kädellä saneeraamaan keskijohtoa ja tämä tarkoittaa, että useita jopa kymmeniä tuhansia johtoasemassa toimineita henkilöitä on ilman työpaikkaa. Näistä henkilöistä useat ovat joutuneet vähän pakon sanelemana laittamaan oman konsulttifirman tms. pystyyn, koska uutta omia mieltymyksiä vastaava haastetta ei olekaan ilmaantunut vuoden taikka kahden sisällä. Osaksi syy tähän löytyy edellä mainitusta, eli yritykset ovat saneeranneet ja näin johtotason paikkoja on huomattavasti vähemmän tarjolla. Toinen iso syy on se, että monet työttömistä eivät osaa katsoa asiaa avarakatseisemmin vaan haetaan luupäisesti sitä samantasoista tai jopa kovempaa tehtävää, mitä aikaisemminkin on tullut tehtyä. Oma ura halutaan nähdä jatkuvasti nousujohteisena ja askel taaksepäin ei ole vaihtoehto.

Yritysmaailmassa on vaikeampi laittaa henkilöitä absoluuttiseen paremmuusjärjestykseen. Urheilumaailmassa se taas on hyvinkin helppoa. Tiger Woods on pelannut golfin maailman huipulla käytännössä katsoen vuodesta 1996. Hän on hallinnut maailmanlistaa pitkiä aikoja, voittanut 77 PGA Tourin osakilpailua sekä 14 Majoria. Hän on myös kaikilla mittareilla mitattuna yksi kaikkien aikojen menestyksekkäimmistä urheilijoista ja ensimmäinen urheilija maailmassa, joka on tienannut yli miljardi dollaria peliuransa aikana. Tämä tapahtui jo vuonna 2009. Jopa tämä yksi kaikkien aikojen urheilijoista on todennut, että välillä jos haluaa mennä kaksi askelta eteenpäin, on otettava yksi askel taaksepäin. Monta kertaa eri asiantuntijat ovat sanoneet Tigerin pelin olevan maksimitasossa ja sitten kaikkien ihmetykseksi hän on lähtenyt rakentamaan lyöntiään ja peliään aivan uusiksi. Hetken on näyttänyt siltä, että hän on kadottanut vireensä, kunnes kuukausi tai kaksi myöhemmin hän pelaakin jälleen kerran ennennäkemättömällä tasolla.

Tätä samaa ajattelutapaa olen yrittänyt omalta osalta viedä eteenpäin työttömille johtotason tehtävissä olleille henkilöille. Olen ohjannut heitä katsomaan myös hieman alemman tason positioita (esim. ilman esimiesvastuuta olevia) mielenkiintoisista, kehittyvistä ja kasvavista yrityksistä. Omaa uraa kuvaava käyrä ei tarvitse välttämättä olla eksponentiaalinen. Hyvään taloon ja vastuulliseen positioon päästessään hyvin nopeasti hyvin tehty työ ja henkilön potentiaali tullaan huomamaan ja entistä haasteellisempia tehtäviä ilmestyy eteen. On myös erittäin paljon sitä tukevia asioita, että talon sisältä nostetaan joku henkilö esimiestehtäviin, kun että lähdettäisiin palkkaamaan ulkoa.

Edellä mainittu avarakatseisuus ja ns. pelin avaaminen on myös suositeltavaa ihan siitä syystä, että niistä harvoista vapaille markkinoille aukeavista johtotason tehtävistä käydään ihan julmattoman kovaa kilpailua. Tämän huomaa hyvin siinä, kun laittaa työpaikkailmoituksen esille esim. sähköisiin kanaviin niin muutamassa päivässä CV-pankki on tulvillaan hakemuksia sekä puhelin täyttyy lukemattomista yhteydenotoista. Fakta tosin on se, että suurin osa näistä hakemuksista on täysin ohi siitä mitä haetaan, joka taas osaltaan kuvaa päivän tilannetta sekä hakijoiden epätoivoa. Useasti kuulen sanottavan, että ”ne parhaat henkilöt ovat jo jossain töissä”. Osaksi tästä samasta syystä meille headhuntereille riittää hommia yllin kyllin vaikka ns. vapailla markkinoilla olisikin tuhansia sinnepäin olevia henkilöitä. Itse uskon, että yritys voi kasvaa ja kehittyä vain ja ainoastaan sillä, että jokaiseen positioon valitaan paras mahdollisen ts. sopivin henkilö. Enkä sano sitä, etteikö tämä henkilö voisi olla työtönkin, mutta aina on mielestäni hyvä katsoa myös ne töissä olevat passiiviset ja ei niin passiiviset kandidaatit.