Kauppalehti julkaisi viime sunnuntaina 16.8.2015 artikkelin, jossa se kiteytti muutamia hyviä ohjeita sosiaalisen median käytölle ja ennen kaikkea sille minkälaisen kuvan antaa kirjoituksillaan ja kuvillaan mahdollisille työnantajille. Näitä vinkkejä olivat mm:
1. Oikeinkirjoitus
2. Vihan ja valittamisen määrä
3. Poliittinen vihjailu
4. Peukutukset ja kommentit
5. Bilekuvat piiloon
6. Epäjohdonmukaisuus
Lue koko artikkeli: http://www.kauppalehti.fi/uutiset/nama-some-mokat-voivat-koitua-kohtaloksi-tyonhaussa/EBA2zEA2?ext=ampparit
Vinkit perustuivat Yhdysvalloissa tehdyn Jobvite Social Recruiting Survey –kyselyyn, jonka mukaan peräti 93 prosenttia rekrytoijista hyödyntää sosiaalista mediaa sopivan työntekijän etsinnässä. Artikkelin luettuani silmiini osui artikkelin alapuolelle ilmestynyt kommentti, jossa muuan VilleMatti Virtanen kirjoitti, että ”Kauppalehdestä on ok jos mahd. työnantaja etsii somesta tietoa haastateltavasta Suomessa? Viimeksi oli laitonta kun tarkistin.”
Tämä ei aivan pidä paikkaansa vaikka se käsitys asiasta monella tuntuu olevan. Ongelma lähtee jo siitä liikkeelle, että Suomen lainsäädäntö ei tunne sanaa ”sosiaalinen media” eikä somea varten ole olemassa omaa erityislainsäädäntöään. Sosiaalisen median viestintään sovelletaan olemassa olevaa lainsäädäntöä. Asianajotoimisto Castren & Snellman kirjoittaa artikkelissaan ”Sosiaalinen media kaipaa pelisääntöjä” niin sanotusta Google-tapauksesta:
”Tietosuojavaltuutettu on linjannut, että niin sanottu Google-tapaus (dnro 626/452/2006) pätee myös sosiaaliseen mediaan:
Tapauksessa työnantaja oli löytänyt Googlesta vanhaa tietoa, jossa työntekijä leimattiin mielenterveysongelmaiseksi ja käytti tätä törkeästi hyväkseen. Tietosuojavaltuutettu totesi kannanotossaan, että työntekijöitä ja -hakijoita koskeva tieto tulee ensisijaisesti kerätä henkilöltä itseltään. Mikäli tietoja kerätään muualta, työnantajan tulee ilmoittaa siitä ennen kuin tietoja käytetään henkilöä koskevassa päätöksenteossa. Lisäksi Googlaamalla hankitut tiedot ovat epäluotettavia eikä niiden oikeellisuudesta ole takeita.”
Eli jos tätä ennakkotapausta haluaa tulkita, niin tiedon kerääminen sosiaalisesta mediasta yms. ei ole laitonta, vaan siitä ainoastaan pitää ilmoittaa siinä vaiheessa, jos tietoa aikoo käyttää päätöksenteossa. Siitä päästäänkin sitten siihen, että kuinka moni Suomessa kerää tietoja, kuinka monella se vaikuttaa päätöksentekoon ja kuinka moni kertoo niin tehneensä? Veikkaisin, että luvut eivät ”aivan” kohtaa. Ja vaikka laki sanoisi mitä tahansa, niin itse pitäisin ainakin omasta digitaalisesta jalanjäljestä huolen ja kävisin sen läpi säännöllisesti.
Koska muuten googlasit viimeksi oman nimesi?
Kirjoittanut,
Teemu Ruuska
http://fi.linkedin.com/in/teemuruuska/ & http://teemuruuska.branded.me/
Kirjoittaja Teemu Ruuska tuli InHuntiin vuonna 2009 ja on siitä asti toiminut rekrytoinnin parissa. Tällä hetkellä Teemu toimii InHunt Groupin kehitysjohtajana sekä Hunting Headsin maajohtajana Espanjassa. Hunting Heads yksi maailman johtavista suorahakuketjuista johon InHunt Group liittyi vuonna 2013.
Seuraa InHuntia LinkedInissä: http://www.linkedin.com/company/inhunt-group-oy
Tykkää InHuntista Facebookissa: https://www.facebook.com/InhuntGroup
Seuraa InHuntia Twitterissä: https://twitter.com/InHuntGroup
