Ikä on varmaan yksiä isoimpia tabuja (palkkojen lisäksi) työelämässä Suomessa. Asia, josta ei saa eikä edes kannata puhua ja joka lain mukaan ei saa olla esimerkiksi peruste palkkaamiselle tai palkkaamatta jättämiselle. Silti ei ole varmasti kenellekään uutinen, että sitä tapahtuu ja henkilöitä syrjitään mm. rekrytointiprosesseissa pelkän iän perusteella. Samaan hengenvetoon haluaisin myös huomauttaa, että sitä tapahtuu molemmissa päissä. Välillä jonkun rekrytoijan silmissä henkilö on liian nuori ts. kokematon ja välillä liian vanha ts. kokenut.

 

Olen itse kuitenkin usein pohtinut, että mikä on työntekijän paras ikä ja tietysti tämä nyt yleistäen. Tämä on kysymys, johon en itse osaa täysin vastata, mutta totta kai jokin oma mielipide / näkemys asiasta on. Kun omalta kohdaltani mietin, niin täytän maaliskuussa vasta 32, josta olen työelämässä viettänyt aika tasan puolet. Koen, että olen lähestymässä optimaalista ikää ainakin työmarkkinoiden silmissä. Löytyy pari tutkintoa, työkokemusta, aitoa kansainvälistä kokemusta, puhun englantia ja espanjaa, jonka lisäksi on kova nälkä ja halu mennä eteenpäin sekä samalla kehittää itseäni päivittäin. Samalla tiedostan sen, että tästä hetkestä seuraavat n. kymmenen vuotta ovat ratkaisevassa asemassa ja silloin todennäköisesti rakentuu pohja sille, mitä tulen tekemään työurani toisella puoliskolla.

 

Mielenkiintoista on se, että on olemassa ammatteja, joissa iästä avoimesti keskustellaan ja ei ole väärin sanoa, että henkilö on liian nuori tai vanha. Ammattiurheilijat kuuluvat esimerkiksi tähän ryhmään ja on selvää, että iän puolesta jossain kohtaa tulee seinä vastaan. Esimerkiksi on tutkittu, että jalkapalloilijat ovat parhaassa iässä 27–29-vuotiaina. Silloin pelaajat ovat teknillisesti ja peliälyllisesti kypsimmässä iässä sekä fysiikka ei ole muodostunut vielä ongelmaksi. Tämän jälkeen kuitenkin aika nopeasti alkaa haasteet lisääntyä ja todella harva yli 35-vuotias pystyy enää pelaamaan esim. Euroopan huippusarjoissa. Maalivahdit tosin ovat poikkeus tästä, koska siinä ei vaadita samalla tavalla fysiikkaa.

 

Jalkapalloilijoiden huippu-ura on siis suhteellisen lyhyt. Tosin moni huippupelaaja työllistyy aktiiviuransa jälkeen ja jatkaa esim. entisessä seurassaan muissa tehtävissä. Näin pelaaja pääsee vielä hyödyntämään vuosien saatossa kertynyttä kokemustaan. Tosin nyt hänellä on uudet haasteet eli oppia ja päästä sisään urheilun liiketoiminnallisiin asioihin, jota auttaa se, jos vaikka on kouluttautunut aktiiviuransa ohessa.

 

Täällä ”normaalissa” työelämässä ei kuitenkaan iästä hirveästi keskustella tai jos keskustellaan, on se hyvin negatiivissävytteistä. Mielestäni Alibaban perustaja Jack Ma avasi kuitenkin tätä ihan hyvin ja seuraavassa hänen ajatuksia aiheesta:

 

Ennen kuin täytät 20 vuotta:

 

Ole hyvä opiskelija ja kerää kokemuksia.

 

Kun olet 20–30 vuotta

 

Mene pieneen yritykseen töihin ja ota mallia muista. Isossa yrityksessä opit paljon prosesseista, mutta olet lopulta vain osa isoa koneistoa. Pienessä yrityksessä opit siitä, mitä on intohimo ja unelmat. Opit kuinka tehdään useita asioita samanaikaisesti.

Ja sillä, missä yrityksessä työskentelet ei ole niin väliä, vaan sillä, kuka on pomosi. Hyvältä pomolta voit oppia todella paljon.

 

Kun olet 30–40 vuotta

 

Sinun täytyy todella tarkkaan miettiä, mitä haluat tehdä ja jos esimerkiksi haluat olla yrittäjä, nyt on sen aika.

 

Kun olet 40–50 vuotta

 

Tee niitä asioita, joissa olet todella hyvä. Enää ei kannata hypätä johonkin uuteen (jos ei tietysti ole aivan pakko), koska mahdollisuus epäonnistua on liian todennäköinen.

Joten, kun olet 40–50 vuotta yritä miettiä sitä, miten pystyt keskittyä niihin asioihin, jotka hallitset erittäin hyvin.

 

Kun olet 50–60 vuotta

 

Työskentele nuorille. Usko ja investoi heihin ja pidä huoli, että he pääsevät loistamaan.

 

Kun olet yli 60 vuotta

 

Ota aikaa itsellesi. Nauti. Enää et pysty hirveästi tehdä tai muuttua.

 

Sinänsä Jack Ma ei vastaa kysymykseen, mikä on työntekijän paras ikä.  Sen sijaan hänellä on kyllä hyvä pointti ja josta olen hänen kanssaan samaa mieltä, että eri ikävuosina pitäisi tehdä ja keskittyä eri asioihin. Ja tämä jälleen kerran yleistäen, koska poikkeuksiakin on todella paljon ja en niitä en sen enempää lähde tässä erittelemään tai nostelemaan esille.

On myös fakta, että eri elämänvaiheissa on aina tiettyjä etuja. Esimerkiksi nuorena ei ole vielä ehtinyt omaksua tiettyjä toimintatapoja on avoimempi oppimaan uutta. Kokeneempana taas uuden oppiminen on ehkä haasteellisempaa, mutta silloin usein omaa erittäin arvokasta kokemusta sekä myös ruuhkavuodet ovat takanapäin ja näin on helpompi keskittyä tekemään työnsä niin hyvin kuin mahdollista.

 

Kirjoittanut,

Teemu Ruuska

http://fi.linkedin.com/in/teemuruuska/ 

Kirjoittaja Teemu Ruuska tuli InHuntiin vuonna 2009 ja on siitä asti toiminut rekrytoinnin parissa. Teemu on asunut Madridissa, Espanjassa vuodesta 2014 ja vastaa tällä hetkellä InHuntin kansainvälisestä suorahakuverkostosta InHunt Worldistä. Viime vuodet Teemu on keskittynyt digitalisaatioon ja ennen kaikkea digitaaliseen transformaatioon rekrytointi- ja suorahakualalla.