Usein headhunterin kanssa keskusteltaessa, ihmiset myös jakavat kokemuksiaan aiemmista työnhakuprosesseista. Entistä enemmän pintaan nousevat yritysten omien rekrytointiprosessien sudenkuopat ja kompastuskivet, jotka olisivat lopulta helppo taklata ilman ehkä pitkäkantoisia kielteisiä vaikutuksia. Tässä vinkit toiminnan kehittämiseksi.
Ehkäpä tärkein huomionarvoinen asia on jopa liian yksinkertainen, jotta sen voisi ottaa todesta: ihmiset ovat enemmän kuin työnhakijoita.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?
Työnhakija on myös asiakkaanne, kenties potentiaalinen asiakkaanne. Hän voi olla hakuprosessinne päätyttyä myös tärkeimmän kilpailijanne tärkeä toimija. Ja mikä paljon vakavampaa, hän voi olla asiakkaanne päättäjä.
Eihän se rekrytoinnin, HR-toiminnon tai rekrytoivan esihenkilön laariin suoraan sada, ja silti yrityksessänne myynnistä vastaavat henkilöt voivat olla aivan äimän käkenä, miksei kauppa käy. Miksi potentiaalinen asiakas ei halua antautua keskusteluun? Voi hyvinkin olla, että rekrytointiprosessissa huomiotta jättämisen jälkeen hän on hiljaa sydämessään päättänyt, ettei ikinä enää suhtaudu yritykseenne myönteisesti.
Tässä konkreettinen näkymä mistä voi olla kyse: henkilö haki teille töihin, kenties merkittäväänkin asemaan. Hän oli ehkä haastattelussakin tai ei, mutta se kriittinen kohta, missä prosessi mätti todella pahasti, oli se ettei hänelle palattu prosessin vaiheista tai lopputuloksesta.
On suorastaan hämmentävää, miten usein hakijalle palataan todella pitkän, siis kohtuuttoman pitkän ajan kuluttua – tai ei ollenkaan.
Usein myös toimeksiantaja purkaa sydäntään headhunterille, miksi niin kävi: jäi vain epäselväksi, kuka asian hoitaa.
Nyt käsi sydämelle: se että toivottiin jonkun muun hoitavan asian, on kylmää näkymää siitä, miten teillä suhtaudutaan työnhakijoihin, miten heitä arvostetaan.
Rekrytoiva esihenkilö ajatteli, että HR hoitaa valitsematta jääneiden ehdokkaiden kontaktoinnin. HR ajatteli, että rekrytoiva esihenkilö soittelee läpi tapaamansa henkilöt. Vaan eipä soittanutkaan. Kumpikaan. Sinne putosi tuolien väliin niin että tömähti.
Me headhunterit olemme tästä kohdasta äärimmäisen kiinnostuneita: me soitamme aina!
Mutta myös varmistamme ja lämpimästi kehotamme keskustelussa ollutta rekrytoivaa esihenkilöä palaamaan itsekin henkilökohtaisesti hakijalle päin. Tulevaisuuden suhteita ajatellen se on oikeasti hyödyllistä, vaikka juuri nyt tuntuisikin ettei siihen oikein olisi aikaa.
Onpa käynyt niinkin, että kun rekrytoiva esihenkilö itse hakee seuraavaan haasteeseen, kukapas siellä onkaan vastassa? No sehän onkin jostain menneisyydestä tutun kuuloinen nimi: tämä henkilöhän haki aikoinaan meille töihin… miten se nyt menikään?
Jotta sinä et olisi tässä ikävässä tilanteessa, ota tästä headhunterin vihjeestä nyt onkeesi: kun rekrytoit, varmista aina kuka kontaktoi 2. runner-upit, sinä vai HR vai molemmat?
Headhunter huolehtii työnantajakuvastanne
Kun käytät headhunteria, hän pitää huolta kaikista hakijoista. Myös niistä, jotka eivät ollenkaan sopisikaan tähän tehtävään. He ovat toisena päivänä relevantteja hakijoita johonkin toisaalle.
Jokainen meistä on ihminen, jokainen on syytä kohdata fiksusti. Eikä kukaan meistä ole vain yhden roolin toimija, vaan iso kokonaisuus monenlaista. Eli jatkossa kun katsot ehdokkaan tietoja tai tapaat hänet, katso häntä kuin katsoisit asiakasta.
Artikkelin kirjoittaja
Tarja Ilvonen Johtaja,
Board Competencies
Senior Headhunter