Kun katsoo meneillä olevaa kirjoittelua ja kommentointia työnhausta, tuntuu CV herättävän paljon tunteita. Iso osa varsinkin, jotka katsovat asiaa työnhakijan silmin, tuntuu kyseenalaistavan koko CV:n tärkeyden ja pitävän toissijaisena sitä, miten se on laadittu. Kritisoidaan lähinnä sitä, että yritykset etsivät parasta työnhakijaa tai CV:n laatijaa eikä niinkään parasta työtekijää. Heitetään CV:t roskiin, tuntuu olevan vallitseva tahtotila.
Eipä siinä, en itsekään ole mikään CV:n isoin puolesta puhuja ja itse todella paljon mielummin kävisin läpi vaikka hyvin laadittuja LinkedIn -profiileja. Niitä on miellyttävä lukea ja tarvittava tieto löytyy erittäin nopeasti. Tosin siinä vaiheessa, kun on lukenut toistakymmentä tuhatta CV:tä, niin ei niiden parissa pelaaminenkaan suurta tuskaa tuota. Varmasti kaikki versiot ja variaatiot alkaa olla nähty. Jos kuitenkin pitäisi valita, voisin hyvin elää ilmankin niitä.
Kuitenkin tulee menemään valitettavasti pitkään ennen kuin CV:tä ei tarvita työnhaussa, näin ainakin Suomessa. Ja yhtenä syynä tähän on meidän suomalaisten yritysten erittäin ripeät otteet ottaa digitalisaation hyödyt käyttöön. Jos yritykset alkaisivat CV:n sijaan pyytää vain esim. LinkedIn osoitetta tai jopa menisivät niin pitkälle, että integroisivat ”apply with LinkedIn” napin osaksi omaa rekryjärjestelmäänsä, jäisi CV:t historiaan hyvin nopeasti.
Kuitenkin niin kauan, kun yritykset tai ihmiset ovat tämän kehityksen hidasteena, niin tulee CV:t ja työhakemukset olemaan kriittinen osa työnhakuoprosessia. Ja siihen ei auta itkeminen, että kun en ole CV:n tekemisen ammattilainen tai, että yritykset tuijottavat vain parhaiten laadittuja CV:tä. Jos osaa lukea, löytyy täältä meidän blogista hyviä vinkkejä siihen, miten CV kannattaa tehdä. Jos taas sen laatiminen tuntuu ylitsepääsemättömältä esteeltä tai ei omista Wordia, niin varmasti joku ystävä voi aina auttaa. Jos ja kun kiinnostaa avoinna oleva työpaikka edes hiukkasen, olen varma, että saa asialle myös jotain tehtyä.
Välillä auttaa, jos yrittää katsoa asiaa myös toisesta näkökulmasta. Eli jos yritetään miettiä miten perinteinen rekrytoija asian näkee. Hyvä ja mielenkiintoinen paikka saattaa houkutella satoja hakemuksia. Ensimmäisessä vaiheessa ainoa asia, jolla perinteisesti tehdään kahtiajakoa on CV:t ja hakemukset. Monesti jopa pelkät CV:t. Kenelläkään ei ole aikaa käydä jokaista henkilöä suurennuslasilla läpi ja arvailla parhaansa mukaan kaikkea sitä mitä henkilö jättää kertomatta näissä kahdessa dokumentissa. Ei vaan rekrytoija päättää jatkaa niiden osalta, joiden papereissa ne asiat on selkeästi tuotu esiin.
Vaikka on omasta mielestä paras ja se ainoa oikea valinta tehtävään, niin kannattaa kysyä itseltä, että selviääkö se omasta CV:stä tai hakemuksesta? Unohdetaan siis kaikki ne asiat, jotka tiedetään itsestämme ja katsotaan vain CV:tä ja hakemusta ja mitä niissä lukee. Antavatko ne riittävästi syitä siihen, että kutsu työhaastatteluun pitäisi irrota? Antaako ne vastaukset niihin kysymyksiin tai vaatimuksiin, joita yritys on työpaikkailmoituksessa esittänyt? Valitettavan usein näin ei ole ja silloin ei myöskään ole ihme jos rekrytointiprosessissa ei mennä kovinkaan pitkälle.
Kirjoittanut,
Teemu Ruuska
http://fi.linkedin.com/in/teemuruuska/
Kirjoittaja Teemu Ruuska tuli InHuntiin vuonna 2009 ja on siitä asti toiminut rekrytoinnin parissa. Tällä hetkellä Teemu toimii InHunt Groupin digijohtajana sekä on InHuntin Espanjan toimintojen maajohtaja. Viime vuodet Teemu on keskittynyt digitalisaatioon ja ennen kaikkea digitaaliseen tranformaatioon rekrytointi- ja suorahakualalla.
